Kirkkoon oli saapunut runsaasti myös lyhyemmällä lomalla olevia suomalaisia niiden lisäksi, jotka oleskelevat täällä pitemmän aikaa tai jopa pysyvästi. Useita käsiä nousi pystyyn, kun messussa pappina toiminut rovasti Veijo Lauronen kysyi, kuka oli nyt ensimmäistä kertaa elämässään tässä kirkossa.

Rovasti Veijo Lauronen

Pandemian jälkeiseen uuteen normaaliin kuului, että sisätiloissa kaikki käyttivät vielä maskeja, myös laulettaessa. Kanttorina toimineen Seppo Hietalan johdolla messussa avusti myös kirkkokuoron paikkakunnalle jo saapunut etukomennuskunta (rovasti Laurosen luonnehdinta).  

Kanttorina Seppo Hietala

Kuoron "etukomennuskunta" Kuvasta puuttuu suntion tehtäviä hoitamassa ollut Kari Winberg.

20. sunnuntain helluntaista aiheena oli usko ja epäusko.  Kirkkovuosikalenterin mukaan "Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita." 

Tämän aiheen ympärille oli Viljo Kaikkonen rakentanut puhuttelevan saarnansa.

Viljo Kaikkonen saarnasi

Ehtoolliskäytäntönä noudatettiin useissa Suomen kirkoissa pandemian aikana käytännöksi muodostunutta kaavaa: ehtoollisvieraat ottivat itse tarjolla olleen kertakäyttöisen ehtoollispikarin, johon tarjottiin ensin leipä ja sitten viini. Turvavälejä noudatettiin hyvin niin penkeissä istuttaessa kuin ehtoolliselle siirryttäessä.

Ehtoollisen vietto 

Messun jälkeen kokoonnuttiin tavan mukaan seurakuntakodille nauttimaan kirkkokahveista pitkästä aikaa. 

Seurakuntalaisia kirkkokaveilla seurakuntakodilla

- Teksti Satu Mäkitalo

- Kuvat Satu Mäkitalo