Suomalaiset ulkomailla

Menin Calle Berta von Sutteria pitkin alas Avenida Alfred Nobelille. Avenidan toisella puolella oli 31 asuntoautoa yhdestätoista maasta. Ruotsin rekisterissä oli kahdeksan. Ranskasta neljä ja samoin sekä Norjasta että Saksasta. Sitten seurasi kolme Isosta Britanniasta ja Suomesta kaksi. Autoista oli Espanjasta ja Belgiastakin myös kaksi ja Italiasta ja Hollannista yksi. Yhdessä autossa oli monen maan kansallislipputarroja. Ovi oli auki, joten kysyn kuljettajalta: Oletko käynyt kaikissa näissä maissa? 71-vuotias herrasmies Englannista vastasi kohteliaasti: En tällä autolla. Mutta olen käynyt 64:ssä maassa asuntoautolla. Jopa Etelä-Afrikkaa myöten. Nyt olen ollut 10 v. putkeen tiellä. Mainitsin, että olen Suomesta, johon hän totesi: Finland is a beautiful country! (Suomi on kaunis maa.)

Jututin seuraavaksi Helsingistä tulleen miehen kanssa. Hän oli matkalla Aurinkorannikolle ottamaan vastaan lomaviikolle Malagaan tulevan vaimonsa. Vaimon lähdettyään takaisin vuorossa on käynti Portugalissa ennen kuin asuntoauto jätetään Malagan kentälle ja edessä on ”hiihtoloma” Lapissa.

Katsoessani näitä isoja ja hienoja asuntoautoja huomasin kolme yhteistä asiaa: koira, pyörä ja lautasantenni! Calle Gandhin kohdalla istahdin kahviterassille. Viereen tuli nainen koiransa kanssa. Kysyin ruotsiksi: Mikä rotu. Arvasin oikein. Hän oli Göteborgista! Siinä rupatellessamme kysyi naapuripöydän mies: Oletko Suomesta? Olen! Niinpä seurasi vilkas keskustelu oululaisen parin kanssa. Pian toinenkin sinivalkoinen pari liittyi seuraan. Siinä juttelimme kuin olisimme tunteneet toisiamme vuosia. Mieleeni tuli Gran Canarian turistikanttorin, eli Heikki Oraman, toteamus: Suomalaiset ovat parhaimmillaan ulkomailla!

 

Järkevästi järkeä

25.10.2019

Kun tulin Kokkolasta tänne Torreviejaan menin taksilla Tikkurilan juna-asemalta lentokentälle. Kuljettaja oli kaksi vuotta Suomessa asunut erittäin iloinen ja puhelias ghanalainen. Kun tiedustelin häneltä, että onko Ghanassa paljon kristittyjä, hän kysyi: "Oletko pappi?"  Oliko kysymykseni niin outo, että hänen mielestään vain pappi voi sen tehdä? Mene ja tiedä. Muistin silloin erään tapahtuman 1980-luvun alusta. Asuin silloin vastapäätä Kallion kirkkoa Helsingissä. Oli lämmin kesäpäivä. Päälläni minulla oli T-paita ja farkut. Ostin iltalehden ja menin istumaan kuuluisaan Karhu-puistoon. Se oli siihen aikaan vastakohta nykyiselle Karhu-puistolle. Penkeillä istui niin sanottuja janoisia laitapuolen kulkijoita. Yhdellä penkillä oli tilaa ja istahdin sille. Äänekäs ja vilkas keskustelu oli käynnissä. Mistä asiasta, sitä en saanut selville. Tällöin eräs kovia kokenut mies sanoi: "Kysytään papilta." Hämmästyin ja kysyn häneltä: "Miten tiedät, että olen pappi?" Vastaus tuli kuin apteekkarin hyllyltä: "Eihän kukaan täysjärkinen tule istumaan porukkaamme!" En tykännyt pahaa. Päinvastoin. Seurasi syvä ja mielenkiintoinen ajatusten vaihto. Kundit näyttivät täysjärkisiltä ja minä ei-täysjärkisenä viihdyin heidän seurassaan.

Kohta sen jälkeen minulla oli hautajaiset. Yksi näistä stadin kundeista oli hukkunut kauppatorin kolera-altaaseen. Kun kahvit oli juotu muistotilaisuudessa, kysyin: "Sopiiko, että pidän pienen saarnan?" Vastaus kuului: "Eihän kukaan kuole Sanan kuuntelemisesta." Aloitin mutta sorina ei loppunut. Päinvastoin. Sitten eräs nahkatakkinen jätkä nousi ylös ja käheällä äänellä käski muut olemaan hiljaa toteamuksella: "Pappi puhuu ihan järkevästi!" Harras toivoni on, että saisin armon puhua järkevästi järkeä täällä Costa Blancalla oleskeville maanmiehilleni. Riippumatta siitä ollaanko Karhupuistossa vai Torreviejassa Jumalan Sana on aina yhtä ajankohtainen ja sitä me tarvitsemme matkamme aikana läpi elämän.