Saarna messussa 4.1.2025

Harri Kuhalampi

Herran huoneessa

Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 2

Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne niin kuin tapa oli. Juhlapäivien päätyttyä he lähtivät paluumatkalle, mutta poika jäi vanhempien huomaamatta Jerusalemiin. Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä.
Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia. Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: ”Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme.” Jeesus vastasi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti.
Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen. Kaiken, mitä oli tapahtunut, hänen äitinsä kätki sydämeensä. Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä.

---

Hengellisillä kesäjuhlilla lapset joutuvat joskus eroon vanhemmistaan. Heitä etsitään ja kuulutellaan juhlakentällä. Sitten isä tai äiti tavoitetaan ja eksynyt lapsi saadaan takaisin vanhempiensa luo.

Jeesuksen kohdalla tilanne oli toinen. Hän oli jo 12-vuotias, eikä enää lapsi ja perään katsottava. Paluumatkalla Jerusalemista vanhemmat olettivat hänen olevan matkaseurueessa tuttujen seurassa. Vaan eipä ollut!

Heidät valtasi huoli ja pelko: Kohtaako heitä nyt Jumalan viha, kun olivat hukanneet Jeesuksen?

Lopulta Jeesus löytyi Temppelistä keskustelemasta oppineitten seurassa.

Yllättävästi tämä kertomus paljastaa tärkeitä näkökulmia hengellisyyteen.

Jeesuksen älyllinen mielenkiinto oli herännyt uskonnon perimmäisiä totuuksia kohtaan. Hänellä, kuten meillä jokaisella on tarve ymmärtää mistä uskonasiassa on kysymys. Haluamme tietää, mitä on tiedettävissä salatusta Jumalasta, tai ainakin siitä, minkä Hän on paljastanut itsestään.

Hengellisyytemme tarvitsee älyllisen rakenteen kypsyäkseen terveesti ja tarjotakseen aineksia, joitten varassa jaksamme kohdata elämän haasteet. Meidän on saatava tietää ja ymmärtää, miksi Jumala on niin armollinen ja hyvä. Meillä on tarve järkemme avulla jäsentää ne syyt ja perusteet, miksi Jumalan rakkaus meitä kohtaan on ehdottoman luotettava ja varma kuin Pohjolan peruskallio.

Jeesuksella oli halu oppia uskontonsa perusteet. Siksi hän ujuttautui keskusteluun korkeasti oppineitten kanssa.

Kirkkomme on kautta historiansa kutsunut nuoret rippikouluun, kristillisen opetuksen piiriin.

Edelleen kirkkomme kohtaa ihmisten kysymykset ja pyrkii vastaamaan jokaisen haluun ymmärtää uskon sisältöä. Kaikki me haluamme saada tolkkua käsittämättömästä: miksi Jumalan Poika tuli ihmiseksi? Miksi Hän, Vapahtajamme, suostui ristiinnaulittavaksi puolestamme? Pyhä Henki ohjaa meitä oivaltamaan, ettei rakastava Jumala olisi mitenkään voinut hylätä meitä, omaksi kuvakseen luomiaan ihmisiä, tuhoon.

Jeesus oli temppelissä ensimmäistä kertaa. Juhlien yhteydessä musiikkiväki pani parastaan. Esipihoilla ja marmoripylväiköissä kaikui ylistys tavalla, joka oli uutta Jeesukselle. Musiikki tarjosi hänelle sykähdyttävän aistikokemuksen Jumalan läsnäolosta ja majesteettisuudesta. Sellaisia kokemuksia me kaikki tarvitsemme!

Päivien vaellus Jerusalemiin, ja viikon juhlat päälle, muodosti unohtumattoman yhteisöllisen elämyksen: hauskoja, lämminhenkisiä kohtaamisia, ystävällisiä sanoja, yhteisiä ilon hetkiä.

Lapuan piispa Eero Lehtinen suoritti 1960-luvulla piispantarkastuksen Lehtimäen seurakunnassa. Olin isovanhempieni mukana päätösjumalanpalveluksessa. Sitten iltapäivän aluksi meidät kouluikäiset kutsuttiin kirkon etupenkkeihin kuulemaan piispan puhetta. Piispan lopetettua kirkkoherra pyysi lapsia siirtymään vanhempiensa luo.

Vaan minäpä en lähtenyt. Istuin hiljaa etupenkissä koko piispantarkastuksen loppulausunnon käsittelyn ajan. Päätteeksi veisattiin virsi, jonka aikana piispa tuli viereeni. Virren jälkeen kävimme tärkeän keskustelun. Voin paljastaa, että emme käsitelleet teologian pulmakysymyksiä. Sen sijaan piispan välittömyys ja lämmin huomaavaisuus jäivät lähtemättömästi mieleeni. Minut, pikkupojan Lehtimäen Länsikylän Puolivälinperältä oli huomattu. Muutama ystävällinen sana ja joku lämmin huomaavaisuus muuttivat näkökulmani loppuiäksi.

Varmaan myös reipas nasaretilainen nuorimies huomattiin Jerusalemissa. Ilmeisesti Hän nautti tuttujen tapaamisesta. Olivatko ikätoverit kuitenkin Hänelle tylsää seuraa koska hän hakeutui asiantuntijoitten pakeille?

Jeesuksen vastaus äidilleen paljastaa, että temppelivierailun anti oli syvällisempi kuin vain tiedonjanon tyydyttäminen ja tarve ymmärtää uskoa perusteellisemmin. Jumalanpalveluksen vaikuttavuus, musiikin koskettavuus tai kohtaamisten lämpö ei ollut pääsiäisjuhlan olennaisinta antia.

Oli kysymys Jumalan kohtaamisesta. Jeesus sai olla paikassa, jossa itse Jumala oli läsnä.

Tajuammehan, että juuri nyt Kristus itse on keskellämme, Pyhässä Sanassaan sekä ehtoollisen leivässä ja viinissä. Jumaluuden ja armon salaisuus on taas koettavissa tässä tämän alttarin ääressä.

Aamen.