Saarna 21.1.2023

Hannu Suihkonen, Merimieskirkon pääsihteeri

Ennen tämän päivän evankeliumitekstiä Johannes kuvaa evankeliuminsa neljännessä luvussa Jeesuksen julkisen toiminnan alkua. Johannes kertoo, että Jeesus siirtyy Juudeasta Galileaan Samarian kautta. Miten hän kohtaa kaivolla samarialaisen naisen, joka tuon kohtaamisen perusteella todistaa kaupunkilaisille Jeesuksesta.

Siirtyminen paikasta toiseen ei sinänsä ole erityinen asia. Olennaista on evankeliumitekstin kertoma, että Jeesuksen oli kuljettava Samarian kautta. Juutalaisten olisi ollut mahdollista käyttää myös vaihtoehtoisia reittejä välttääkseen kulkemasta Samarian läpi. Johanneksen mukaan Jeesuksen oli kuitenkin välttämätöntä kulkea maan kautta, joiden asukkaiden kanssa juutalaiset eivät olleet puheväleissä ja joita he pitivät jotenkin epäilyttävinä. Historiallisista syistä samarialaiset koostuivat lukuisista eri kansakunnista ja siksi tuon ajan juutalaiset pitivät samarialaisia epäpuhtaina. Myös samarialaisten oli vaikea hyväksyä juutalaisia. Jeesus meni siis alueelle, jossa toisen kansallisuuden edustaja, toisin uskova ja ajatteleva koettiin uhaksi. Jeesus ilmeisesti siis halusi mennä Samariaan ja kohdata sen asukkaat, joiden kanssa juutalaiset eivät Johanneksen mukaan olleet missään tekemisessä.

Jeesuksen ja naisen tapaaminen kaivolla on kertomus Jumalan läsnäolosta ja kohtaamisesta, joka rakentaa siltaa ihmisten välille. Se on kertomus kohtaamisesta, joka muutti samarialaisen naisen elämän. Evankeliumissa Jeesus ylittää rituaalisen epäpuhtauden rajan ja pyytää toisesta kansasta olevalta ja toista uskoa edustavalta naiselta vettä. Nainen ymmärtää tilanteen erityisyyden ja pyytää Jeesukselta elämän vettä. Kertomus Jeesuksen ja naisen kohtaamisesta antaa paljon ajateltavaa myös eri tavoin uskovien näkökulmasta. Se osoittaa yhteisen lähteemme: Kristus tarjoaa elämän vettä, joka uudistaa meidät. Se muistuttaa meitä vieraanvaraisuuden ja kohtaamisen voimasta. Me luemme tämän päivän evankeliumitekstiä maailmassa, joka on nopeasti muuttuva ja monimutkainen. Asiat, jotka ovat aikaisemmin tuntuneet pysyviltä ovat olleet ja ovat monenlaisten ennakoimattomien ja yllättävien muutosten kourissa. Ihmiset ja ajatukset liikkuvat ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään entistä enemmän ja nopeammin. Ympäristön tilassa tapahtuvat muutokset tulevat vaikuttamaan elämäntapaamme. Nämä muutokset tuntuvat monille mahdollisuuksilta, mutta samalla aikaa ne herättävät myös monenlaisia ennakkoluuloja ja huolta. Ne herättävät kysymyksen omasta identiteetistä. Kuka minä olen, keitä minun ihmiseni ovat? Kaiken maailmassamme tapahtuvan muutoksen keskellä Jeesuksen julkisen toiminnan alku kertoo, että on välttämätöntä mennä sinne mikä tuntuu vieraalta. On  välttämätöntä olla vuorovaikutuksessa kulttuurin kanssa, joka tuntuu oudolta tai ihmisten kanssa, jotka koetaan muukalaisiksi. Meille kerrotaan, että tarvitsemme toisiamme ja tarvitsemme toistemme lahjoja. Jeesuksen ja naisen kohtaaminen johti molempia rikastuttavaan lahjojen vaihtoon.

Jeesuksen julkisen toiminnan alku kertoo, että jokaisen on tärkeä tuntea ja ymmärtää oma identiteettinsä. Silloin toisten identiteetti ei näyttäydy ihmisten kohtaamisessa tai kansojen, kulttuurien ja uskontojen vuorovaikutuksessa uhkana. Kun emme koe itseämme uhatuiksi, voimme kokea toisen täydentävän meitä. Kun Jeesus sanoo ”anna minun juoda astiastasi”, hän puhuu siitä kuinka yksi täydentää toista: veden juominen toisen kaivosta on ensimmäinen askel hänen olemassaolonsa kokemiseen.

Teen työtä Merimieskirkossa, joka on vuodesta 1875 tehnyt työtä ulkomailla elävien ja liikkuvien suomalaisten sekä merenkulkijoiden kanssa. Maailman muutoksen keskellä ihmisen pysyvät tarpeet ovat Merimieskirkon työn sekä ulkomailla toimivien suomalaisten seurakuntien keskiössä. Seurakuntien ja Merimieskirkon toiminnassa voi tapahtua asioita, joita tapahtui Sykarin kaivolla. Janoinen voi löytää juotavaa, nälkäinen tulla ravittua, toisen ihmisen kohtaamisen ja läsnäolon tarve tyydyttyä, kaipuu tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenään täyttyä. Kohtaaminen Kristuksen kanssa voi muuttaa koko ihmisen elämän.

Näin voi tapahtua kahden toisilleen entuudestaan tuntemattoman, toisensa muukalaiseksi kokevan ihmisen kohtaamisessa, jossa tunnistetaan toisten tarpeet kuten Sykarin kaivolla. Janoinen Jeesus sai vettä, samarialaisesta naisesta tuli Jeesuksen seuraaja ja todistaja.  Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaaminen tarjosi kummallekin odottamattoman mahdollisuuden. Toinen toistemme tarpeiden tunnistaminen avaa meille keskinäisen yhteyden. Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaaminen osoittaa, että vuoropuhelu erilaisen, vieraan ja tuntemattoman kanssa voi olla elämää antava. Jos nainen olisi noudattanut oman kulttuurinsa sääntöjä, hän olisi poistunut nähdessään Jeesuksen lähestyvän kaivoa. Tuona päivänä hän ei jostakin syystä seurannut vakiintuneita sääntöjä.

Kohtaamisessa Sykarin kaivolla oli kyse molemminpuolisesta vieraanvaraisuudesta. Siinä toteutui vieraanvaraisuuden syvin sisältö eli muukalaisen rakastaminen. Pohjimmiltaan kristillinen vieraanvaraisuus on Jumalan vieraanvaraisuutta, josta me kaikki saamme nauttia. Jumalan vieraanvaraisuus ei erottele, hänen edessään me emme ole muukalaisia vaan olemme kaikki hänen ihmisiään.

Loppiaissaarna 7.1.2023

Bror Träskbacka

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Voidaan kysyä, miksi idästä tulleita tietäjiä kutsutaan viisaiksi miehiksi? Siitäkö syystä, että he osasivat tulkita tähtitaivasta, vai oliko mahdollisesti myös kyse jostain muusta?

He olivat viisaita siksi, että he etsivät Kristusta! He etsivät totuutta ja totuuden etsiminen on viisautta. He näkivät kirkkaan tähden ja he halusivat tietää, mitä se todella merkitsi. Tähti vei heidät ensin Jerusalemiin ja he tulkitsivat tähtitaivasta niin, että Juudan maahan oli syntynyt kuningas. Mutta kuten tiedämme, heidän määränpäänsä ei ollutkaan Jerusalem, vaan Betlehem, Daavidin kaupunki Juudeassa, joka sijaitsee vajaat 10 km Jerusalemista etelään. Jerusalemissa idän tietäjät saivatkin apua kysymykseensä kirjanoppineilta. Profeetat kun olivat selvästi ilmoittaneet, missä Messias syntyisi.

Etsivä löytää! He eivät antaneet periksi. He seurasivat kirkasta tähteä, kunnes tähti pysähtyi Betlehemin kohdalle. Viisaat miehet etsivät ja lopuksi he löysivät. Meidän sen sijaan on helpompi löytää. Meillä on kirkot, jotka todistavat Vapahtajasta ja meillä on Jumalan sana, Raamattu, joka usein löytyy lähimmästä kirjahyllystä ja on käytettävissä lähes jokaisessa kodissa.

Viisautta on etsiä Kristusta. Viisautta on myös ylistää Kristusta.

Pyhät kirjoitukset sekä tähti näyttivät idän tietäjille tien Kristuksen luokse ja ”silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.” Ja näin he ylistivät Kristusta!

Kuningas Herodes sanoi myös haluavansa tulla kumartamaan syntynyttä lasta, mutta hänen suunnitelmansahan olivat aivan jotain muuta. Hän pelkäsi oman asemansa puolesta ja sen menettämistä. Mutta merkillepantavaa on, että ylipapit ja lainopettajat, vaikka tunsivatkin profeettojen ennustukset Messiaan syntymisestä, eivät tulleet kumartamaan lasta.

Monet ovat kuin kirjanoppineet, he tietävät kyllä, mitä Raamattu opettaa, mutta eivät tee sillä tiedolla arjessa paljoakaan. Kirjanoppineet eivät myöskään osoittaneet sellaista johtajuutta, jolla kansaa olisi voitu rohkaista ottamaan Messias vastaan.  

Viisailla miehillä taas on meille paljon opetettavaa. He uskoivat ja noudattivat sitä, mitä Jumalan sanassa sanottiin.

Viisaat idän tietäjät myös uhrasivat Kristukselle. He, kuten kuulimme, suorastaan maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. He toivat itsensä ja lahjansa Kristukselle iloisina siitä, että Jumala oli johdattanut heidät Vapahtajan luokse. Uskossa he antoivat lahjansa ja kumarsivat seimen äärellä.

Meillä on siis heiltä paljon opittavaa. Annamme itsestämme, ajastamme ja omastamme usein liian säästeliäästi.

Idän viisaat tietäjät taas etsivät, kunnes löysivät ja muuttuneina ja rohkaistuneina he jatkoivat elämäänsä kohdattuaan maailman toivon, Vapahtajan.

Vapahtajamme on edelleen läsnä ja luonamme kirkossa. Täältä meidän tulee häntä etsiä, täällä voimme olla kuulemassa mitä pyhät kirjoitukset sanovat, täällä me voimme osallistua ehtoollisen ihmeeseen ja tänne me voimme tuoda kiitoksemme siitä, että olemme löytäneet hänet, jonka Jumala lähetti meidän ja maailman pelastukseksi.

Sillä Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh.3:16). 

Ja itse uskossa Kristus on läsnä - myös meidänkin elämässä. Myös täällä ja tällä hetkellä. Itse uskossa Kristus on läsnä!

Aamen.