Saarna joulukirkossa 24.12.2023

Sana tuli lihaksi

Luuk.2:1–14

Jouluevankeliumi kertoo kuinka pelko valtasi paimenet, kun Herran enkeli ilmestyi heille keskellä pimeää laidunta. Kukapa meistä ei perin juurin säikähtäisi, jos taivaallinen kirkkaus leimahtaisi silmiemme eteen keskellä yötä. Paimenet olivat varautuneet pelottomasti puolustautumaan milloin villipetoja, milloin lammasvarkaita vastaan. Mutta enkelin näkeminen sai heidätkin pelkäämään.

Maailmastamme on pyritty tekemään mahdollisimman turvallinen niin ettei kenenkään tarvitsisi elää pelon varjostamaa elämää. Kaikkia pelon aiheuttajia ei silti kyetä eliminoimaan. Virukset leviävät ja toisenlaiset virukset uhkaavat tietoverkkoja. Ilmastomuutos on riski koko ihmiskunnalle.  Raaka-ainevarat ovat vaarassa loppua samalla kun väestönkasvu kiihtyy. Mutta sitä kauhua, jonka ohjusten ja kranaattien räjähdykset aiheuttavat sodan keskellä eläville emme pysty edes kuvittelemaan.

Enkeli ei tullut pelottelemaan vaan kertomaan suuren sanoman suuresta ilosta: Vapahtaja oli syntynyt Betlehemissä. Jumalan Poika oli saanut ihmismuodon tallin pimeydessä. Kristus toi epävarmaan maailmaamme rauhaa, lohtua ja turvaa. Profeetat olivat ennustaneet, että juuri Daavidin kaupungissa syntyisi luvattu Messias.

Mutta kuinka Joosef ja Maria saatiin Nasaretista Betlehemiin?

Muutamia vuosia aikaisemmin Augustuksesta oli tullut Rooman keisari kukistettuaan vastustajansa. Hän oli mahtavin maailmanvallan kaikista hallitsijoista. Hän vakiinnutti olot ja ryhtyi laajoihin uudistuksiin, joiden tarkoituksena oli luoda turvallisuutta ja hyvinvointia. Koska hankkeittensa toteuttaminen ja tehokkaampi hallinto vaativat rahaa, määräsi hän verotuksen toteutettavaksi koko imperiumin alueella.

Keisarin käsky sai siis myös Joosefin ja Marian lähtemään vaivalloiselle matkalle, Marian raskaudesta huolimatta. Sopivasti ennen synnytystä he ehtivät Betlehemiin. Juuri siellä Jeesus syntyi, koska se oli Jumalan tarkoitus. Noin tuhat vuotta aikaisemmin Israelin mahtavin monarkki, kuningas Daavid oli syntynyt siellä. Jeesuksen syntymäpaikka oli tärkeä koska siinä Pyhät Kirjoitukset toteutuivat. Kirjeessään Galatian alueen kristityille apostoli Paavali toteaa: ”kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa” Gal.4:4.

Augustusta pidetään perustellusti merkittävimpänä Rooman keisarina. Hänen valtakaudestaan alkoi kaksisataa vuotta kestänyt rauhanaika, joka tunnetaan nimellä Pax Romana. Sinä aikana valtakunta vaurastui ja varsinkin rakennustaide kukoisti. Monet sen ajan rakennukset ovat kestäneet meidän päiviimme.

Tarvittiin Pax Romana niin että Rauhanruhtinas saattoi syntyä oikeaan aikaan. Ulkonaisen rauhan vallitessa voitiin historiaa mullistava rauhaviesti saattaa matkaan. Toimiva hallinto ja suhteellinen sisäinen turvallisuus loivat edellytykset kirkon syntymiselle ja sen sanoman leviämiselle. Liikenneyhteydet maalla ja merellä sekä ihmisten liikkumisvapaus mahdollistivat sovituksen ilosanoman julistamisen valtakunnan kaikissa osissa.

Pax Romana takasi yhteiskuntarauhan ja vakaat olot, mutta sisäistä rauhattomuutta ja pelkoa se ei hälventänyt. Vain Jumalan pelastava toiminta korjaa ahdinkomme juurisyyn, synnin ongelman. Jeesus tuo ihmisten sydämeen rauhan, joka perustuu syntien anteeksi saamiseen ja hyväksytyksi tulemiseen. Hän yhdistää haparoivan ja heikon ihmisen rajattoman voiman lähteeseen. Jeesuksen syntymä paljastaa meille Jumalan rakkauden.

Vanhan perinteen mukaisesti Turussa on jälleen julistettu joulurauha. Koska joulu tosiaan on rauhan juhla, on nyt paikallaan miettiä Jeesuksen itsensä lausumia lupauksia rauhasta: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” Joh.14:27. ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” Joh.16:33

 

Saarna 16.12.2023

Tehkää tie Kuninkaalle

Joh.1:19–27

Miltä tuntui, kun ovikello soi ja ovella seisovat yllätysvieraat? Olit ehkä riemuissasi rakkaitten ihmisten ilmestyttyä odottamatta. Vai valtasiko sinut kauhu ja hämmennys: koti siivoamatta, ruokakaappi tyhjänä ja kiire painamassa päälle. Tällaiset tilanteet ovat nykyään harvinaisia. Emme halua nolata ketään tupsahtamalla ovelle ilmoittamatta. Pikavierailustakin on niin helppo sopia puhelimessa tai tekstiviestillä.

Antiikin maailmassa ei ollut digiviestinnän välineitä, jonka vuoksi Johannes Kastaja pantiin asialle: Nyt odotettu Messias, itse Jumalan Poika on tulossa! Valmistautukaa siihen!

Johanneksen elämä oli karua ja yksinkertaista. Hän hakeutui asumattomalle seudulle. Silti ihmisiä löysi tiensä hänen luokseen kuuntelemaan hänen julistustaan. Hänen askeettinen elämäntapansa oli yhtä lailla viesti kuin hänen puheensa.

Johannes haastoi ihmisiä korjaamaan asenteitaan ja tarkistamaan käytöstään. Suhtautumisen keskeisiin elämänarvoihin oli parannuttava. Ajattelutapojen piti muuttua. Sisäisen elämän olisi eheydyttävä. Ihmisten tuli kääntyä pois synnistä ja suunnata elämänsä kestävien arvojen mukaan.

Jerusalemin papistoa ei häirinnyt Johannes Kastajan sanoma eikä edes hänen poikkeuksellinen elämäntyylinsä. Heitä vaivasi hänen henkilöllisyytensä. Johanneksen piti itse kertoa, kuka hän oli ja mikä oli hänen tehtävänsä ja tavoitteensa. Hän kertoi olevansa ’huutavan ääneksi autiomaassa’. Hän julisti katumuksen ja synnistä luopumisen sanomaa. Hän kastoi parannuksen tehneet.

Radikaalilla toiminnallaan Johannes Kastaja valmisti tien Maailman Vapahtajalle. Kun Jeesus aloitti toimintansa, puhui hän tuhansien kuulijakunnille mutta hänellä oli aina aikaa yhdelle ihmiselle. Jeesus halusi tavoittaa jokaisessa kohtaamassaan ihmisessä tämän aidon sisimmän olemuksen. Hän pyrki herättämään uskon ja sytyttämään toivon. Hän rohkaisi ja lohdutti, Hän auttoi uuteen alkuun. Hän paransi sekä fyysiset vammat että sielun vihlovat ruhjeet.

Edesmennyt hyvä ystäväni oli työyhteisökonsultti ja huippujohtajien työnohjaaja. Hän kertoi kuulevansa ohjaustilanteissa loputtoman määrän puhetta; esitellään visioita ja uusia tavoitteita, vakuutellaan asioitten muuttuvan, puhutaan sitoutumisesta ja luvataan pyrkiä parempaan. Hän sanoi, etteivät puheet vielä merkitse mitään. Ainoastaan teot ratkaisevat! Vain toiminnalla on merkitystä!

Evankeliumi ei ole vain kaunista puhetta! Jumalan armo ei ole pelkästään hellämielisyyttä meitä ihmisiä kohtaan. Hänen rakkautensa ja hyvyytensä toteutuvat Hänen teoissaan meidän hyväksemme. Kun fariseus nimeltään Nikodeemus meni yöllä ottamaan selvää Jeesuksen henkilöllisyydestä ja vaikuttimista, hän sai vastauksen, joka paljastaa kristinuskon ytimen: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoon, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”(Joh.3:16)

Jumalan armo ei ole pelkkää myötätuntoa syntisiä kohtaan, vaan se on pelastavia tekoja. Eikä Jumalan rakkaus ole vain lämpimiä tunteita, vaan pitkäjänteistä ja määrätietoista toimintaa hyväksemme. Jumalan myönteinen asenne tai eivät edes Hänen lempeät sanansa auttaisi meitä vapautumaan syyllisyydestämme ja syntiemme aiheuttamasta häpästä. Sen sijaan Kolmiyhteinen Jumala teki kaiken tarvittavan, että pääsisimme pois kirouksen alta.

Jumala antoi kaiken mitä hänellä oli antaa; ainoan Poikansa. Hän pani kaikki taivaan joukot liikkeelle saadakseen pitää ikuisesti omanaan luomansa ihmiset. Voisimmeko puhua Jumalan rakkaudesta, ellei hän olisi lahjoillaan osoittanut sitä meille! Meidän asiamme on pantu kuntoon! Jumala tyhjensi aarrekammionsa ja ryhtyi toimiin niin että me saamme anteeksi. Jeesuksen tähden meidät otetaan vastaan Hänen rakkaina lapsinaan, synnistä puhdistettuina ja ikuiseen elämään kelpaavina.

 

 

 

Itsenäisyyspäivän saarna 6.12.2023

Kiitos isänmaasta

Matt.20:25–28

Suomalainen yhteiskunta rakentuu tasavertaisen kansalaisuuden idealle: kaikki ovat samanarvoisia ja jokaisesta pyritään pitämään huolta. Yhteiskunnan rakenteet on luotu kansalaisten hyväksi, eikä kenenkään odoteta pinnistelevän vain järjestelmän oikkujen tyydyttämiseksi. Isänmaatamme kehitetään paremmin kansalaisiaan palvelevaksi eikä sokeaa alamaisuutta vaadita perusteettomalle vallankäytölle.

Tekstimme mukaan Vapahtaja ei hyväksynyt ehdottomaan ylivoimaan perustuvaa valtaa. Hän ei ollut pakkokeinojen kannalla vaan torjui alistamisen. Raamatun ihanteena on epäitsekkyys, toisten huomioiminen, myötätunto, uhrautuminen, palveleminen, lähimmäisen edusta huolehtiminen. Koska yhteiskuntamme perustuu luottamukselle, rakennetaan sitä ystävällisyyden, avoimuuden ja reiluuden keinoin.

Jeesus itse määrittelee toimintansa perusajatuksen lausuessaan: ”Ei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”

Tätä ihannetta suomalaiset sotilaat toteuttivat taistellessaan kansamme vapauden ja itsenäisyyden puolesta. Jeesuksen tavoin monet uhrautuivat taistelutoverin vuoksi, kuten Yrjö Jylhä kuvaa runossaan ’Kaivo’.

Talvipäivä puolessa on vasta,
hyökkäystä ei, vain tykkitulta:
viuhuu sirpaleet ja roiskuu multa.
Alla maan on niin tyyntä, kodikasta;
Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Korsun yllä tykkien soi jyry,
Kaivotietä pyyhkii luotipyry
Päivin sekä öin, ja polun päässä
Kaivon partaalla on verta jäässä---
Kaivon luona luoti tapas monta
liian janoista ja maltitonta.
Janoos älä täällä vettä pyydä,
astiaas vain lunta syydä,
sitäkään jos löydät enää maasta---
niin sen peittää pirstat sekä, savu, saasta.
Iltaan kestä vain, niin lääkkeen saavat
Kurkut kuivat, vihlovaiset haavat

Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Lähtee mies, kun vettä pyytää veikko,
Tuskissaan huojuva ja heikko,
Lähtee, koska veljellä on jano,
Enempää ei mieti eikä sano.
Käteensä hän sieppaa vesikannun,
Juoksee yli myllerretyn mannun,
Häipyy sekaan viuhunan ja tuiskeen
Kuullen korvissaan vain avunkuiskeen.

Tykit jyskyttävät korsunsuuta,
Viipyy vesimies---ei muuta.
Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Päivä hämärtyy, ja vihdoin kuullaan
Kaivon partaall' mies on suullaan,
Verta valunut on kaivoon, josta
yksikään ei enää vettä nosta.
Verta pulpahtavat suonet lähteen
verta valuvaiseen iltatähteen.

Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Jylhän säkeet ilmaisevat, että jokainen on arvokas, yksikin on merkittävä. Kristillinen uskomme edustaa tätä arvomaailmaa, jossa yksilön arvokkuus on keskeinen lähtökohta. Viime vuosisadalla päinvastaiset ideologiat pyrkivät valtaan. Niissä yksilö nähtiin arvokkaana vain, jos hyödytti järjestelmää.

Tänään kiitämme siitä mitä puolestamme ja hyväksemme on tehty. Olemme saajan asemassa, kun ajattelemme edellisten sukupolvien uurastusta ja taistelijoitten urhoollista antautumista vaaraan ja kuolemaan. Meille suomalaisille itsenäisyys on vakava ja juhlallinen asia. Koska vapautemme hinta on niin suuri, emme suhtaudu siihen kepeydellä tai hilpeydellä.  Mutta synkkyyteen ei ole perusteita. Meillä on kaikki syyt iloon ja kiitollisuuteen.

Suurin ihailumme kohdistuu kuitenkin Jeesukseen, joka kuuli avunkuiskeemme ja riensi avuksemme. Piittaamatta siitä, että ihmiseksi syntyminen veisi hänet tuskalliseen kuolemaan, hän silti tuli luoksemme. Hän jätti taivaan koska tiesi janomme ja hätämme.

Jylhän runo päättyy kuvaukseen sodan järjettömyydestä: auttamaan lähteneelle käy vielä huonommin kuin autettavalle. Sitä vastoin evankeliumi huipentuu Jeesuksen ylösnousemukseen – voittoon kuolemasta. Hän tarjoaa meille sellaista vettä, joka lopullisesti tyydyttää tuskaisen sielumme janon.

 

 

Saarna 2.12.2023

KUNINKAASI TULEE NÖYRÄNÄ

Luuk.19:28–40

Jeesus tulee monella tavalla ihmisten luokse. Toisessa lukukappaleessa kerrottiin yhdestä kaikkein surullisimmista tilanteista. Kuulimme katkelman Jeesuksen kirjeestä Laodikean seurakunnalle Vähässä Aasiassa. Tutkimusten perusteella kaupunki oli vauras ja ilmeisesti seurakuntakin oli taloudellisesti vakaa.

Kuvitelkaa seurakunta viettämässä juhlavaa messua komeassa kirkossaan. Liturgia on hyvin mietitty, saarna on syvällinen ja musiikki taidokasta. Mutta palvonnan keskus, Jeesus Kristus itse on ulkopuolella kolkuttamassa. Joittenkin mielestä tässä on kuva aikamme kristillisyydestä. On paljon puhetta kirkon asioista, oppikysymyksistä kiistellään riitelyyn saakka samalla kun Vapahtaja jää sivurooliin.

Jeesus ei tule rynnäköllä sisään, vaan haluaa aterioimaan kanssamme. Hän kohtaa meidät yksilöinä. Yhdessä aterioiminen luo yhteyden ihmisten välille. Siten solmitaan siteitä, rakennetaan luottamusta ja vahvistetaan yhteenkuuluvuutta. Ystävänä Jeesus pyrkii kosketukseen kanssamme. Hän ei livahda kotiimme nuuskimaan yksityiselämäämme, vaan tarjoaa pelastavan läsnäolonsa.

Vaikka länsimainen yhteiskuntamme on maallistunut, on Jumalalla silti keinonsa tavoittaa ihmisten sisäinen maailma. Luterilainen kristillisyytemme on ulkonaiselta ilmeeltään ehkä pelkistettyä, jopa karua. Uskomme, että Jumalan armo ja hyvyys koskettavat ihmistä sydämestä käsin. Jumalan rakkaus vetoaa mieleemme. Hänen anteeksiannon tarjouksensa säväyttää tunteitamme ja herkistää sisimpämme.

Kuulin lapsena sattumalta isäni ja erään vanhanisännän välisen keskustelun. Vanhuksella oli vakavaa kerrottavaa isälleni. Aiemmin talvella hän oli eräänä iltana joutunut sielunhätään. Elämän rajallisuus ja kuoleman mahdollisuus pakottivat hänet vakavaan pohdintaan. Olisiko hän valmis lähtemään, oliko kaikki selvitetty? Ahdistuneena hän mietti, oliko hän osallinen armosta. Oliko synnit saatu anteeksi?

Vietettyään tuntikaupalla aikaa Raamatun ääressä, pikkutunneille saakka, hän sai lopulta välähdyksen armosta. Mutta saattoiko hän olla varma, että Jumala on hyvä juuri häntä kohtaan? Voisiko hän jatkaa keventynein mielin?

Ennen levolle käymistä hänellä oli asiaa pihan perille. Siellä istuessaan häntä ympäröi pakkasyön täydellinen hiljaisuus. Mutta pian alkoi tuntua, ettei hän olekaan siellä yksin. Lämmön tunne valtasi hänet. Samassa hän kuuli viereltään vaatteitten kahinaa. Aivan kuin joku olisi silkkivaatteissa samassa tilassa.

Minne Vapahtajamme ei tulisi! Minne Hän ei enkeleitään lähettäisi! Mikä olisi se paikka, missä Hän ei olisi hätääntyneen ihmisen rinnalla?! Vaikka et kuulisi satiinin kahinaa viereltäsi, Hän on silti sinua lähellä.

Ei Jeesus köpöttele aasillaan itsetietoisena kenenkään ohitse! Hän on selvillä tilanteestasi. Hän tietää huolesi ja pelkosi. Hän on lähellä sinua nyt, koska Hän on se sama hellä Vapahtaja kuin muinoin.

Salli Vapahtajasi tulla sydämesi herraksi! Tiedosta Hänen läsnäolonsa! Avaa sisimpäsi ovet niin että Hän voi tuoda sinne mukanaan rauhaa ja iloa!

Pian sinut kutsutaan ehtoolliselle. Siinä Kristus itse on läsnä. Ehtoollisessa otat vastaan Hänet, Vapahtajasi ja Herrasi. Ja sinut otetaan vastaan. Syntisi pyyhitään pois ja Sinä olet vapaa syyllisyydestä ja pelosta. Olemuksellisesti, salatulla tavalla itse Jeesus Kristus luo pelastavan yhteyden kanssasi. Vaikka et tuntisi mitään erityistä, kuulut silti erottamattomasti Taivaan perillisten joukkoon.

 

 

 

SAARNA 18.11.2023

Valvokaa!

Mark.13:33–37

Vuosikymmeniä sitten, ystäväni Kimmo uskoi valvomisen hyveellisyyteen. Luettuaan kirjan ’Nuku vähemmän, elä enemmän’, hän uskoi, että nukkuminen on ajanhukkaa. Kun hän sitten univajeisena matkusti myöhäisbussilla Turusta Helsingin lentoasemalle, tietenkin hän nukahti bussiin. Hän havahtui melkein aamun jo sarastaessa pimeyteen ja hiljaisuuteen, kun bussi pysähtyi Someron varikolle.

Ei mikä tahansa valvominen vastaa Jeesuksen opetusta valvomisesta. Hän viittaa siihen, että tämä maailmanaika päättyy, kun hän palaa takaisin kunniassaan. Silloin on oltava valmiina! Hän on Herra, joka saattaa palata kotiinsa mihin aikaan yöstä tahansa. Mutta Hän ei halua yllättää tai säikäyttää ketään ilmestymällä odottamattomasti. Siksi hän pyytää varautumaan ja olemaan joka hetki valmiina milloin tahansa hän ilmestyykin kirkkaudessaan.

Varautuminen ja jatkuva valppaus on aina tarpeen, mutta ennen kaikkia kaikkein tärkeimpien asioitten kohdalla. Hyvin valmistautunutta mikään ei yllätä.

Kuulin tarinan kolmesta kaverista, jotka odottivat junaa Seinäjoen asemalla. Junan lähtöön oli vielä aikaa, joten he päättivät mennä nauttimaan oluet. Aika kului rattoisasti, kunnes yksi heistä huudahti: ”Juna!” Samassa he ryntäsivät laiturille pää kolmantena jalkana. Kaksi heistä ehti junan kyytiin, mutta yksi ei. Hetken tyrmistyksen jälkeen tuo myöhästynyt tajusi tilanteen ja remahti nauruun. Ohi kulkenut junanlähettäjä kysyi, että mikä nyt on niin hauskaa? Jolloin kaveri kertoi, ”Mun piti matkustaa, mutta nuo kaksi olivat saattajia!”

Viime hetken hoppu vain lamaannuttaa tarkkaavaisuuden. Tarvitaan pitkäjänteistä, suunnitelmallista varautumista!

Miten se tapahtuu?

Valvominen ja varautuminen Jeesuksen paluulle ei ole raskasta puurtamista tai puuduttavaa pinnistelyä! Sen sijaan valvominen on jatkuvaa vastaanottamista. Kristinuskon perusideana on loputtomasti lahjojaan jakava Jumala. Suhteessamme Häneen olemme koko ajan saajan asemassa.

Löydämme ydinajatuksen Herran siunauksesta, jossa rukoillaan, että Jumala kirkastasi meille kasvonsa. Jo muinoin Jumala itse pyysi siunaamaan kansansa näillä sanoilla. Siksi Hän aivan varmasti myös tekee juuri näin. Hän ei verhoa meiltä perusolemustaan: Hän on armollinen Isä, joka suojelee ja varjelee meitä. Hän ei kätke meiltä armoaan, vaan paljastaa sen. Hän kääntää kasvonsa meitä kohti, koska hän haluaa, että olemustamme hallitsisi rauha.

Totta kai mekin haluamme alinomaa kääntää huomiomme Häntä kohti. Uskon yhteys Jumalaan on jatkuvaa ojentautumista Hänen suuntaansa.

Me helposti arvioimme Jumalan rakkautta omien kokemustemme perusteella. Subjektiivinen näkökulmamme ei silti tarjoa luotettavaa perustaa Jumalan hyvyyden ja armon arvioimiselle. Jumalan huolenpito paljastuu Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta käsin. Apostoli Johannes toteaa: ”Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.” (Joh.1:14).

Valvominen on elämää Jumalan kasvojen edessä, Hänen hellän katseensa alla. Se on hakeutumista koko ajan sellaisiin olosuhteisiin, missä Jumala pystyy parhaimmin antamaan lahjojaan meille.

Tuttu Immi Hellenin sanoittama lastenvirsi tarjoaa osuvan kuvan jatkuvasta valvomisesta: Kysymys on Jumalan herkeämättömästä läsnäolosta elämässämme, ja siitä ettemme me tyhmyydessämme loittonisi Hänen hyvyytensä ja siunaustensa piiristä. Immi Hellenin sanat ovat edelleen tarpeellinen muistutus meille, jotka haluamme sinnikkäästi valvoa:

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi laps, ethän milloinkaan ottaa sä vois
sun kättäsi enkelin kädestä pois,
sun kättäsi enkelin kädestä pois. – Virsi 971:3

 

 

 

Saarna Pyhäinpäivänä 4.11.2023

Pyhien yhteys

Matt.5:1–12

Elämä ei tuo kenellekään meistä pelkkää iloa ja onnea. Aina pyhäinpäivänä väistämättä kohtaamme menettämisen surun ja kaipauksen. Ei ole helppoa pysyä iloisena ja tyynenä, kun murhe ja ikävä saartavat. Alakulo valtaa mielen.

Elämä ei hymyillyt Jeesuksen ajan galilealaisille, jotka joukolla seurasivat Jeesusta vuorelle saadakseen hänen sanoistaan lohtua, toivoa tai rohkaisua. Heidän ei tarvinnut pettyä. Eikä kenenkään tarvitse, joka Jeesuksen sanoista etsii valoisia näköaloja elämänsä voimavaraksi.

Jeesus aloittaa puheensa ihanilla lupauksilla, joiden varassa kenen tahansa on helpompaa elää ja kohdata elämän haasteita. Jeesus haluaa luoda elämänuskoa heti Vuorisaarnansa alussa.

Jeesuksen sanoista näyttäisi nousevan ristiriitoja, jos vain hätäisesti tarkastelemme Hänen sanojansa:

• Mitä autuutta köyhyys voi tarjota, sen paremmin aineellinen kuin hengellinenkään?
• Millä tavalla murheellisuus voisi olla onnellisuutemme lähtökohta tai peruste?
• Kuinka Jeesus voi väittää, että uskonsa vuoksi herjatut tai vainotut ovat autuaita eli syvästi onnellisia?

Köyhyydessä, murheellisuudessa tai uskon vuoksi kiusattuna olemisessa ei sinänsä ole mitään autuasta. Jeesuskaan ei sitä väitä. Meidän onkin syytä huomata alistuskonjunktio, joka on keskellä jokaista Jeesuksen autuuslupausta. Huomasitte varmaan, kuinka Jeesus ilmaiseen todellisen syyn, jonka vuoksi hengessään köyhät ovat autuaita: ”Autuaita ovat hengessään köyhät, SILLÄ heidän on taivasten valtakunta!” – Hengellinen köyhyys ei tee ketään onnelliseksi, mutta taivasten valtakunta tekee kenet tahansa onnelliseksi!

Jeesuksen autuuslupaukset kääntävät huomiomme tämän maailman ja oman elämämme vaikeuksista ja murheita tulevaa kohti, siihen mikä on lopullista ja kestävää. Jeesus toivoo, että katseemme suunta olisi siinä ikuisessa, mitä Hän meille lupaa. Täältä kuoleman varjon maasta emme löydä pysyvää autuutta. Autuuslupaukset tuovat mielemme tulvilleen iloa ja onnea.

On valitettavaa, että nyt käytössä oleva raamatunkäännös on jättänyt sillä -sanan pois seitsemästä seuraavasta autuuslupauksesta, vaikka se on selvästi alkukielen tekstissä. Kreikan sanakirjani määrittelee: sillä -sanaa vastaava sana ’hoti’ on kausaalinen, syytä ilmaiseva konjunktio.

Autuuden syy ja perusta saattaa jäädä epäselväksi, jos sillä-sana jätetään pois, kuten tässä: ”Autuaita ovat kärsivälliset: he perivät maan.” Tämähän tuntuu pikemmin sanovan, että olemalla kärsivällinen tulee autuaaksi ja perii maa. Kärsivällisyyttä tai puhdassydämisyyttä tavoittelevan on tärkeää tietää, miksi – siis mistä syystä ja minkä perusteella - hän on autuas ja onnellinen. Kukaan ei kilvoittelullaan tai luontaisilla ominaisuuksillaan autuuttaan ansaitse! Mutta myös ahtaalla oleva kilvoittelija on autuas, koska Jumala on hyvä ja armollinen. Hänen lupaustensa ja lahjojensa perusteella tiukalle joutuneet ovat syvästi onnellisia.

Jeesus ei tässä esitä vaatimuksia ja aseta edellytyksiä täytettäväksi! Jeesus julistaa evankeliumia! Jeesus pyrkii korostamaan Jumalan armotekojen roolia todellisen ilon, onnen ja sisäisen hyvinvoinnin lähtökohtana. Autuutta ei ansaita! Autuus ei kuulu meille karujen kokemustemme vuoksi! Mutta köyhäksi itsensä tuntevat vainotut ja hyvien päämäärien vuoksi kilvoittelevat voivat silti iloita autuudesta, jonka Jumala hyvyydessään tuo sen heidän ulottuvilleen.

Tänä iltana me emme ole autuaita murheemme vuoksi, vaan tyystin siitä huolimatta! Sen sijaan Jumalan itsensä antama lupaus voi hälventää murheemme! Se on autuasta, kun Isämme taivaasta kumartuu puoleemme ja lohduttaa!

Autuuslupaukset paljastavat kuinka myötätuntoinen ja antelias Jumala on. Niissä ei ole kysymys siitä, kuinka me itse voisimme täyttää Hänelle kelpaamisen ehdot tai autuuden vaatimukset.

Jeesuksen antamat lupaukset yltävät kuoleman porttien tuolle puolen. Jeesuksen lupaukset uskossa vastaanotettuna liittävät meidät Kristukseen, joka on kuoleman voittaja. Hän on se, jonka kautta ovet avautuvat ikuiseen autuuteen kaikille Hänen omilleen.

 

 

 

 

SAARNA 21 LOKAKUUTA 2023

Jeesuksen lähettiläät

Jeesus puhui rohkeasti Jumalan valtakunnasta, vaikka juutalaisten oma valtakunta oli sortunut jo vuosisatoja aiemmin. Ehdoton Rooman valtakunnan mahti ylsi kaikkialle. Valtakunnasta oli vaarallista puhua.

Jeesus ei haikaillut oman juutalaisvaltion perään, itsenäisyyteen ja vapauteen.

Tosin puhe valtakunnasta vie ajatuksemme valtaan, hallintoon ja politiikkaan. Jumalan valtakunta viittaa aivan muuhun: Jeesus kääntää huomion tulevaan. Odotettavissa on hääjuhlaa. Valmistelut on tehty. Juhla alkaa, kunhan saadaan vieraat paikalle. Joka ikinen halutaan mukaan. Siksi hääkutsua viedään kaikkialle, kuitenkaan juhlatila ei täyty. Ihmisillä on mielestään pätevät syynsä olla lähtemättä juhliin.

Jeesukselle Jumalan valtakunta on hääjuhla, ei voimakeinoja ja pakkovaltaa käyttävä järjestelmä. Sitä riemujuhlaa vietetään vasta taivaassa, ikuisesti, nykyisen maailmanajan jälkeen. Ilmestyskirjassa Karitsan häät tarkoittaa kaiken täyttymystä ja lopullista pelastuksen toteutumista. Kristuksen omakseen lunastama kansa muuttaa pysyvästi Herransa luo.

Odottavatko ihmiset Jumalan valtakuntaa? Liikkuuko mielessämme iloisia, toivorikkaita ja valoisia ennakkoaavistuksia? Olemme arkoja avaamaan näköaloja ikuisuuteen koska monet pitävät sellaista joutavana toiveajatteluna.

Kristitylle Jumalan valtakunta on realismia. Uskomme tarttuu kiinni Jeesuksen esittämään näkökulmaan. Olemme jo nyt Taivasten valtakunnan kansalaisia. Toteutuessaan se on lopullinen ratkaisu maapallomme kaikkiin ongelmiin. Siksi rukoilemme: ”Tulkoon sinun valtakuntasi!” Jumala sen toteuttaa ajallaan. Ihanneyhteiskuntia on yritetty kyhätä väkipakolla ja voimakeinoin, onnistumatta lopullisesti.

Jumalan valtakunta on toisenlainen. Se on rauhan valtakunta, jossa jokainen on turvassa, ja joka on täynnä iloa ja ylistystä.

Ihmisten valtarakenteet sortuvat, mutta Jumalan valta on ikuista, kukistumatonta. Juuri nyt aikamme on ahdistavaa. Tarvitsemme näköalaa ikuisuuteen, jossa valta ja voima ovat hyvän Jumalan käsissä.

Jeesuksen viesti meille on edelleen se sama: Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Se toteutuu nyt, se on läsnä keskellämme. Katekismus sanoo: ”Jumalan valtakunta on Jumalan läsnäoloa ja vaikutusta tässä maailmassa ja ikuisuudessa.”

Täällä kirkossa yhteys Kristukseen toteutuu uskon kautta salatulla tavalla Jumalan sanan ja sakramentin välityksellä. Jumalan läsnäolo ja hallinto ovat todellisuutta.  Jeesuksen pelastustyön vuoksi meidät katsotaan täysin kelpaaviksi Jumalan edessä, aivan kuin emme olisi koskaan syntiä tehneet.

Jumalan valtakunta on myös jatkuva haaste: se on kutsumus ja tehtävä. Menkää teille ja aitovierille, kehottaa Jeesus! Kirkon työtä ei ole saatu valmiiksi. Olemme koko ajan kutsumassa ihmisiä Karitsan häihin. Lähetys on jatkuva haasteemme. Olette varmasti tälläkin viikolla huomanneet, kuinka evankeliumista on maailmassamme huutava pula. Kristillistä rakkautta tarvitaan! Lukemattomat kaipaavat armon ja hyvyyden kosketusta.

Jumalan valtakunta on yhteistoimintaa Jumalan kanssa. Meitä kutsutaan kumppanuuteen Hänen kanssaan!

Jeesus kohtasi Saulin Damaskoksen tiellä. Mutta tuo yliluonnollinen kohtaaminen ei vielä tehnyt Saulista Paavalia. Tarvittiin tapaaminen Ananiaan kanssa. Ihmisen piti laskea kätensä Saulin pään päälle niin että hän pääsi kristittyjen yhteyteen.

Jumala tekee sen minkä vain Jumala voi tehdä, mutta ihminen tekee sen minkä vain ihminen voi tehdä. Jumala ei puutu siihen, mikä on meidän vastuullamme – meidän on turha yrittää tehdä sitä, mihin vain Jumala pystyy.

Entä se yksi, joka tuli hääjuhlaan sopimattomasti pukeutuneena? Kukaan ei voi vain rynnätä Jumalan valtakuntaan! Eikä sinne voi myöskään salaa luikahtaa. Taivaan riemujuhlaan kelpaa vain se, jonka inhimillisyyden peittää Kristuksen pyhyys ja vanhurskaus. 

 

 

 

Saarna  la 7.10.2023

Rakkauden kaksoiskäsky

Evankeliumi: Mark.12:28–34

Suomessa on viime aikoina keskusteltu nuorten jengirikollisuudesta. Siitä on muodostumassa vakava ongelma. Tämän ikävän kehityksen syyksi on esitetty huono-osaisuutta ja syrjäytymistä. Ne eivät kuitenkaan riitä selityksiksi. Joku onkin esittänyt, että syy saattaa olla arvojen puute. Tai lähinnä arvojen vääristymä, kun nuoret huomaavat, että vallitsevia arvoja ovat valta ja rahalla mitattavat asiat. Rikollisjengi tarjoaa nuorelle mahdollisuuden kumpaankin.

Raamatullinen jumalausko niin Vanhassa kuin Uudessa testamentissa on kautta aikojen tarjonnut kestäviä arvoja hyvän elämän perustaksi. Muinaisista ajoista alkaen Jumala pyrki kymmenen käskyn avulla luomaan tasapainoisen yhteiskunnan, jossa jokainen olisi turvassa ja kaikilla olisi mahdollisuus onneen ja hyvinvointiin.

Monet teologit korostavat, että kaikki Jumalan teot ovat rakkauden tekoja. Niillä on aina siunausta tuova ja pelastukseen tähtäävä tarkoitus. Meidän onkin syytä nähdä myös kymmenen käskyn antaminen Jumalan hyvyyden ja armon ilmaisuna.

Jos kaikki ihmiset tässä kaupungissa tarkasti noudattaisivat niitä, ei tarvittaisi lukkoja ovissamme eikä kaltereita ikkunoissamme. Jokaisen henki, maine ja omaisuus olisi turvassa. Ensimmäinen lukukappale lupaa käskyjen noudattajille menestystä. Tuo muinainen teksti tarjoaa perustan menestysteologialle.

Jeesuksen ajan juutalaiset ottivatkin vakavasti Mooseksen välittämät lait. Heille käskyjen noudattaminen ei ollut pelkästään tie tasapainoiseen, hyvään elämään, vaan myös keino tavoittaa Jumalan mielisuosio.

Vuorisaarnassaan Jeesus radikaalisti vastusti tämänkaltaista ajattelua. Hänen mukaansa ei riitä, että pidättäytyy tappamasta. Jopa kaikki toista vähättelevä tai jonkun ihmisyyttä mitätöivä puhe tai käytös on ’Älä tapa’ -käskyn rikkomista. Pelkkä katse tai ele, tai vain ajatus, on jo vastoin lain henkeä.

Tähän ei pysty kukaan! Tämän mahdottomuuden oivaltaminen onkin Jeesuksen opetuksen tarkoitus. Vapahtajamme laittaa meidät ahtaalle: Jumalan pyhää tahtoa on noudatettava, mutta pelkkä ulkonainen toteuttaminen ei riitä! Jeesus kutsuu meitä rakastamaan! Mutta kuinka? Joudumme kohtaamaan järjettömän tilanteen, kun hän kutsuu meitä samaistumaan hylkiöitten, pakolaisten, kerjäläisten, mielenvikaisten, rikollisten ja kaikkein kurjimpien asemaan! Siinä toisen ihmisen toivottomassa tilanteessa meidän on sitten kysyttävä: mitä siinä hänen sijassaan toivon, että minulle tehtäisiin? Sitten meidän olisi tehtävä se, miten haluaisimme siinä tilanteessa meitä kohdeltavan!

Rakastamisen käsky on haastava käsky noudattaa! Se edellyttää uutta sydäntä! Meidän koko olemuksemme olisi muututtava, jotta Jumalan tahto voisi toteutua kaikissa kohtaamissamme tilanteissa! Jokaisen motiiviemme olisi ratkaisevasti uudistuttava voidaksemme tavoittaa rakkauden vaatimuksen!

Olemme pääsemättömissä! Joudumme epätoivoon, ellei armollinen Vapahtaja tule avuksemme! Mutta hän tiesi umpikujamme. Vapahtajamme oli selvillä meidän voimattomuudestamme ja kyvyttömyydestämme rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Hän otti päälleen ihmisyyden ja laittoi kuntoon meidän asiamme. Hän voitti kaikessa, missä me toistuvasti kärsimme tappion. Jeesus sovitti syntimme. Hän samaistui meidän tilanteeseemme, ja nyt meidät kutsutaan samaistumaan hänen kanssaan ja siten pääsemään hänen asemaansa. Hänen ansionsa katsotaan meidän ansioksemme. Jeesuksen vuoksi olemme täysin pyhiä ja kelvollisia Jumalan edessä!

Meidän olemuksestamme ei löydy pohjattoman rakkauden lähdettä. Mutta jälleen tänään ehtoollisessa me vastaanotamme Jeesuksen Kristuksen. Hänen läsnäolonsa meissä on ratkaisu inhimillisen vajaamittaisuutemme ongelmaan! Yhteys Kristukseen on kaiken perusta. Siihen meidän on syytä keskittää huomiomme! Me toki kilvoittelemme voidaksemme rakastaa kuten Jeesus opetti. Mutta rakastamalla emme tavoita Jumalan mielisuosiota. Sen sijaan usko yhdistää meidät Kristukseen, joka on meidän toivomme ja ikuisen hyvinvointimme lähtökohta.

 

 

Saarna 1.4.2023, Juhani Huovila

Joh 12: 1 - 8
 

   Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
 

   Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
 

   Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin; ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille." Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: "Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on aina luonanne, mutta minua teillä ei aina ole."
 
   On ilo olla muutaman vuoden jälkeen täällä Torreviejassa ja rakkaaksi tulleessa kirkossa. Kolmen vuoden aikana koimme puolisoni Riitan kanssa täällä olon ja työskentelyn erittäin antoisana ja sisältörikkaana.
 

  Yksi mieleenpainuva tapahtuma täällä on palmusunnuntaina alkava pyhä viikko, Semana Santa, jolloin Raamatun tapahtumia tuodaan kaduille kulkueissa.
 

   Palmusunnuntain saarnateksti johdattaa meidät yhteen tapahtumaan noin viikkoa ennen pääsiäistä. Vapahtajamme oli lähellä kärsimystietänsä ja kuolemaansa ja halusi tavata vielä ystäviään heidän kodissaan.
 

   Katsomme nyt, mitä siellä tapahtui ja, mitä voisimme oppia tuosta hetkestä. On sanottu, että näissä tapahtumissa on elävä kuva seurakunnasta tai kirkosta.
 

   Tuossa hetkessä Martta palveli vieraita, Maria osoitti rakkautta ja kiitollisuutta Jeesukselle, Jeesuksen kuolleista herättämä Lasarus oli todistus kuoleman voittamisesta ja Juudas Iskariot pilasi juhlahetken turhentamalla Marian rakkaudenosoituksen.
 

   Tekstissämme keskeisenä on Marian suorittama Jeesuksen jalkojen voiteleminen. Maria oli löytänyt hyvän osan elämässä kuuntelemalla paljon Jeesuksen opetuksia. Hän oli saanut runsaasti hyvää Jeesukselta ja nyt oli oikea hetki kiittää häntä. Parempi eläessä kuin kuoleman jälkeen.
 

   Seurakunnassa ja kirkossa olemme myös kuulemassa Jeesuksen puhetta. Saamme kuulla, mitä hyvää hän on edestämme tehnyt. Saamme kiittää häntä sanoin ja sävelin. Saamme kääntyä hänen puoleensa, tuoda hänelle pyyntömme ja rukouksemme, elämän vaikeat asiat, tunnustaa syntimme, vastaanottaa ehtoollisella anteeksiannon sekä palvoa häntä.Jumalan ja Vapahtajan edessä oleminen tekee hyvää meille ihmisille.
 

   Tuossa kodissa  myös palveltiin toisia, Martta käytännön ihmisenä on esikuva palvelemisesta. Hän pani lahjansa käyttöön. Mekin olemme niin seurakunnassa kuin arkisessa elämässämme kutsutut palvelemaan toisiamme. Mahdollisuuksia on paljon lähellä ja kauempana.Toisten palveleminen tuo iloa ja palkitsee. Se tekee ihmiselle hyvää.
 

   Ikävän särön ja ilmapiirin pilaamisen tähän ystävien juhlahetkeen tuo Juudas Iskariot. Hän laskelmoi ja loukkaantui Marian toimintaan ihan rationaalisin perustein,  mutta väärin motiivein saadakseen itselleen vilpillä rahaa.
 

   Jeesus palautti hänet todellisuuteen. Aina voi auttaa köyhiä ja niin tuleekin tehdä, mutta on hetkiä, jolloin vain on mahdollista tuhlata läheiselle ihmiselle. Eivät nämä ole toistensa vastakohtia.
 

  Täällä Espanjassa on valtavasti mahtavia, komeita kirkkoja. Joskus miettii, eikö rahat pitäisi antaa köyhille eikä kirkkojen rakentamiseen. Ne eivät ole toistensa vastakohtia. Kirkkojen kautta on autettu ja autetaan runsaasti köyhiä.
 

   Juudas Iskariotin tavoin kovin helposti loukkaannumme toistemme tekemisiin. Kun on kysymys rahan käytöstä, tulee varsinkin törmäyksiä. Ihmissuhteet katkeavat, ilmapiiri myrkyttyy, yhteisöt jakaantuvat.
 

   Elämässä on erilaisia näkemyksiä, ei niistä pidä närkästyä ja loukkaantua. Se ei tee hyvää ihmiselle eikä yhteisöille.
 

   Jeesuksen ystävien kodissa erilaisten näkemysten keskellä jäi kuitenkin ilmaan suloisen voiteen tuoksu. Seurakunnassa meillä on ihmeellinen evankeliumi, sanoma edestämme kuolleesta ja ylösnousseesta Vapahtajasta. Se on parasta, mitä ihminen voi vastaanottaa. Siinä on suloinen tuoksu. Se tahtoo täyttää mielemme ja sisimpämme käydessämme hiljaiseen viikkoon, Semana Santaan. Se tekee ihmiselle todella hyvää!