Jotakin uutta, jotakin vanhaa ja jotakin sinistä

Hannu Tomperi 15.10.2020


Toista viikkoa on jo vierähtänyt. Siitä kun kone laskeutui Alicanten kentälle. Mielessä pyöri monenlaisia.

Vastassa oli sininen taivas, avara, ja sininen meri.

Vastassa oli myös kaksi ystävällistä herrasmiestä, Markku ja Markku. Ilma oli lämmin. Se tuttu lehmänhenkäys, kun astuu terminaalista ulos. Lämmin oli myös vastaanotto.

Costa Blancan seurakunta on pieni ulkosuomalaisten seurakunta. Mutta omintakeinen monella tapaa. Se on syntynyt halusta palvella. Jumalaa ja seurakuntaa. Katselen sitä nöyrästi oppien. Se on sellainen seurakunta, jollainen on seurakunta tulevaisuuden kirkossa Suomessa.

Se on seurakuntalaisten seurakunta. Se perustuu seurakuntalaislähtöiseen tapaan olla ja ajatella. Ja sen toiminta nousee siitä tarpeesta, joka seurakunnalla on. Toiminnasta vastuuta kantavat seurakuntalaiset itse niillä lahjoillaan, joilla itse kukin kokee palvelevansa. Se on valtavan arvokasta. Siten Kristuksen kädet saavat olla avoimena sylinä ja ottaa vastaan jokaisen ja antaa jokaiselle, joka oveen kolkuttaa.

Kun katselen nöyrästi, liityn tähän tapaan olla ja elää. Heittäydyn mukaan omalla persoonallani.
Tuon mukanani jotakin uutta, jotakin vanhaa ja ehkä vähän sinistä.