Turistipapin viimeisin saarna 2020

Viljo Kaikkosen saarna 14.3.2020


(Evankeliumiteksti: Joh 12: 37-43)
(Äänitteestä kirjoitettu)

Tämän päivän teema on: Jeesus, pahan vallan voittaja. Missä se voitto näkyy ja missä paha näkyy? Tänä aikana sanotaan aika yleisesti että elämme totuuden jälkeistä aikaa ja arvoliberaalia aikaa. Siinä käy helposti niin että pahasta ja hyvästä keitetään sellainen soppa, joka on varsin haalea.
Mutta kyllä paha on ja syvällä onkin. Jos me ajatellaan vaikka nyt tätä ilmiötä, jonka me tässä joudumme kohtaamaan eli korona-virusta. Kun se leviää, kuolemantapauksia tulee. Kun se tulee lähelle, koskettaa meitä itseämme tai meidän läheisiämme, kyllähän me kaikki silloin ymmärrämme, että pahaa on liikkeellä ja se koskettaa.

Psalmissa 25, joka on päivän psalmi, mutta jota ei alttarilta luettu, siinä psalminkirjoittaja, joka on kuningas Daavid, rukoilee anteeksiantamusta Jumalalta; että Jumala nimensä kunnian tähden antaisi hänen suuret syntinsä anteeksi. Että Jumala olisi hänelle armollinen ja auttaisi häntä.
Kyllähän ainakin silloin tämän Daavid-kuninkaan kohdalla paha näkyi selvästi. Se tuli hänen omassatunnossaan kohdalle. Hän tiesi pahat tekonsa, ajatuksensa ja mitä kaikkea.

Siinä Vanhan testamentin profeetallisessa tekstissä, joka luettiin ja joka oli kirjoitettu Jeremian kirjan 26. lukuun, näkyy eräällä tavalla, että kyllä yhteiskunnallakin omatuntonsa on. Siinä profeetta oli henkensä uhalla pantu huutamaan kansan eliitin ja kansan edessä tuomiota kaupungille, Jerusalemille, tuomiota temppelille, ja kehotusta ”hylätkää väärät tienne, jättäkää pois pahat tekonne ja kuunnelkaa Jumalaa”. Jos näin tapahtuu, Jumala armahtaa eikä anna sen uhkan toteutua, josta hän on puhunut.

Siinähän kyllä kävi niin että Juudan kansa, joka on Jumalan kansa, ei tätäkään yhteiskunnallista omaatuntoa, profeettaa, kuunnellut. Ja sieltä sitten lähdettiin vieraan vallan alle, vieraaseen kulttuuriin jatkamaan elämää niissä oloissa, ei omassa päätösvallassa vaan vieraan alla kaikin tavoin.
Yhdeksänkymmentä vuotta piti opetella ja laulaa valitusvirsiä. Oli tullut valitusvirsien aika Babylonian valtakunnassa. Mutta kyllähän sitten kansan valituksen ja katumuksen kautta Jumala armahti kansaansa ja taas Juudan kansa sai palata rakentamaan temppeliä ja Jerusalemin kaupunkia 90 -100 vuotta myöhemmin.

Päivän evankeliumiteksti kertoo Jeesuksesta, kun Jumala oli hänet lähettänyt tänne täyttämään sitä tehtävää, että hän julisti Jumalan valtakuntaa, että se oli tullut lähelle. Paransi, opetti ja loppujen lopuksi kulki kärsimystien, Jumalan uhrina antoi itsensä koko ihmiskunnan puolesta.

Kun hän tätä toimitti, niin päivän evankeliumiteksti sanoo, että huolimatta näistä ihmeistä ja tunnusteoista, ihmiset eivät uskoneet häneen. Kuitenkin niitäkin oli, jotka uskoivat. Ja päivän evankeliumiteksti sanoo, että jopa hallitusmiehissä oli sellaisia, jotka uskoivat Jeesuksen sanaan Jumalan
valtakunnasta. Toisin sanoen, että Messias oli heidän keskellään. Mutta että he eivät uskaltaneet tunnustaa uskoaan fariseusten pelosta, ettei heitä erotettaisi synagogasta. Koska he rakastivat ihmisten kunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.

Kyllä me taas tässäkin kohdassa näemme pahan ja kuinka syvällä se on. Mehän olemme pahan verkossa  sieltä asti niin kuin Raamattu kertoo syntiinlankeemuskertomuksessa, että ihmistä houkuteltiin. Ihmistä, joka oli tarkoitettu pysymään vain hyvän yhteydessä houkuteltiin, että otapa tästä puusta niin saat tiedon ja tulet niin kuin Jumala tietämään sekä hyvän että pahan.

Mutta sitähän ei siinä houkutuksessa tietenkään houkuttelija kertonut, että tulla tietämään paha merkitsee sitä, että tulee samalla sidotuksi pahaan. Ja sillä tiellä ihmiskunta on, sidottuna pahaan. Se näkyy, se saa muodon tuossa päivän evankeliumitekstissä, kun siinä sanotaan että he tekivät näin koska he rakastivat enemmän ihmiskunniaa kuin Jumalan kunniaa.

Erilaisten mielipiteiden, erilaisten auktoriteettien verkko on sellainen, että se tahtoo ottaa meidät valtaansa. Ja me menetämme sen vapauden, mikä meillä oli tarkoitus olla Jumalan yhteydessä. Me pyristelemme siinä verkossa, joka on pahan vallan verkko. Mutta juuri siitä Vapahtaja Jeesus on tullut meidät vapauttamaan, ja sillä tavalla voittamaan pahan vallan. Kristinoppi opettaa, että Jeesuksen voittoon voitto synnistä, voitto kuolemasta ja voitto pahan, paholaisen, vallasta, ja tämä kaikki koskee meitä.

Päivän epistolatekstissä, joka oli Ilmestyskirjan 3. luvusta, ylösnoussut Vapahtaja puhuu Laodikean seurakunnalle; muillekin seurakunnille. Kaikille muille seurakunnille hänellä oli hyvää sanottavaa, ainakin jotakin hyvää sanottavaa, mutta Laodikean seurakunnalle hänellä ei ollut mitään hyvää
sanottavaa. ”Minä tunnen sinun tekosi”, sanoo Vapahtaja, ”sinä et ole kuuma etkä kylmä. Jospa sinä olisitkin kuuma tai kylmä, mutta nyt kun sinä et ole kuuma etkä kylmä, minä olen oksentava sinut suustani ulos.”

Kyllä laodikealaiset ymmärsivät, mistä kysymys on, koska se alue oli kuuluisa hyvistä vesilähteistään. Oli tiedossa että kesäkuumalla on hyvä juoda kylmää vettä ja jos influenssa, vaikkapa korona iskee, niin on erinomaisen hyvä juoda paljon kuumaa. Mutta haaleaa, kuka pystyy juomaan haaleata vettä? Ei, se oksettaa, sen me päästämme suustamme ulos.

Tässä se soppa varmaan saa muodon, jossa pahaa ja hyvää ei enää eroteta, vaan suhteellistetaan. Kunpa hyvä todellakin nähtäisiin hyvänä, ja kunpa paha todellakin nähtäisiin pahana. Molemmat kelpaavat Jeesukselle. Hän on itse hyvä ja hän on voittanut pahan. Mutta suhteellistettu hyvä ja paha, mihin se kelpaa? Ulos suusta oksennettavaksi.

”Sinä sanot”, jatkaa Vapahtaja, ”minä olen rikas, entistäkin vauraampi, en tarvitse enää mitään. Mutta sinä et näe, et tunne, että sinä olet säälittävä ja surkea, köyhä, alaston ja sokea”. Siis tällainen itseriittoisuus Laodikean seurakunnassa, se tunto että meillä on hyvä, meillä on kaikki hyvin
kun meillä on tämä tekstiiliteollisuus, tämä tekstiilien teon taito, kun meillä on tämä lääketeollisuus, meillä on nämä silmävoiteet, joista Laodikea oli kuuluisa, kun meille on kertynyt pääomia, joita säilytetään kullassa. Mutta Vapahtaja näkee asiat toisin. ” Minä annakin sinulle neuvon, tule ja osta
minulta tulessa koeteltua kultaa, valkoiset vaatteet ja pue ne päällesi, ettei alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi sillä silmäsi että näkisit.”

Jeesus tietää mikä oikeasti on hyvää ja arvokasta. Ja hän tarjoaa sitä: tulessa koeteltua uskoa jonka vain hän voi antaa, vanhurskauden vaatteet, jotka tekevät meistä Jumalalle kelvollisia, ja Pyhän Hengen, joka antaa meille oikean näkökyvyn. Kaiken tämän me saamme omistaa Jeesuksessa, hänen yhteydessään. Hänen yhteydessään me olemme Jumalan lapsia ja kuulumme hänen kansaansa. Noustaan yhdessä tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme hänen kansalaisinaan.

_______________________________________________________________________________________________________________________

Saarna Costa Blancan suomalaisessa seurakunnassa 29.2.2020

Mikko Pyhtilä, Suomen Lähetysseura

 

 

Hyvät ystävät!

Lämpimät terveiset Oulusta ja Suomen Lähetysseurasta! Kiitos kutsusta hyvin elävän ja yhteisöllisen seurakuntanne vieraaksi!

Tämä sunnuntai on ensimmäinen paastonajan sunnuntai, jonka päähenkilönä on Jeesus, joka voitti kiusaukset. Kiusaaja ei päästänyt helpolla, mutta Jeesus voitti. Eikä vain autiomassa, vaan voittihan Jeesus lopulta kuolemankin.

Asuimme perheemme kanssa 11 vuotta tuolla Välimeren eteläpuolella Päiväntasaajan Afrikassa, Tansaniassa. Työskentelimme siellä luterilaisen kirkon palveluksessa.

Siellä saimme hyvin elävästi olla tilanteissa, joissa moni tulee mukaan kirkon toimintaan hyvin erilaisen hengellisen maailman keskeltä. Maailman, jossa pahalta yritetään suojatua kuparirannekkeella ranteessa, valkoisilla kivillä talon ympärillä ja monilla paljon raadollisemmillakin tavoilla.

Jos kysyisin, mitä kirkolle kuuluu, voisi vastaukset ainakin toisinaan Suomessa olla melko väsyneitä, toivottomiakin tai negatiivisia. Mutta jos katsomme kirkkoa Tansaniassa, koko Afrikassa tai kaikkineen koko maailmassakin, näemme kirkon, joka kasvaa kohisten. Yksin Afrikan mantereella kirkko kasvaa noin 17 miljoonalla ihmisellä vuodessa. Kirkon trendi on selvästi kasvava.

Miksi kirkko kasvaa? Tansaniassa näimme, että ihmiselle, jonka turva on sidottu nahkanauhaan, kuparirannekkeeseen tai valkoisiin kiviin, kirkon keskeisellä viestillä ”Älkää pelätkö, teille on syntynyt Vapahtaja” on valtava mullistava vaikutus.

Olemme nähneet muutoksia, ei vain ihmisten hengellisessä elämässä, vaan myös muuten, olosuhteiden paranemisena ja myös kasvavana diakoniana. Kirkon kasvu ei ole vain lukuja paperilla, vaan se tarkoittaa toivon ja Jumalasta todistavan rakkauden kasvua maailmassa.

Perinteisesti paaston aika kutsuu meitä kysymään, mitä voisin tehdä tai haluta vähemmän. Kristillinen kirkko on kutsuttu vastustamaan pahaa, missä ja miten sitä ilmeneekään.

Mutta ystäväni sanoin, voisimmeko myös miettiä, voisiko paasto saadakin meidät tekemään jotain enemmän?

Kirkko on kutsuttu tekemään hyvää, tuomaan iloa, toivoa, oikeudenmukaisuutta, välittämistä ja rauhaa tähän maailmaan.

 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Saarna 15.2.2020 "Jumalan sanan kylvö"

Ihminen tarvitsee ruokaa. Siksi Jeesus opettaa meitä rukoilemaan: "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme".

Mutta leipä yksin ei riitä. Se ei riitä, koska ihminen ei ole pelkästään fyysinen, biologinen olento. Vaikka ihminen voi tuntea itsensä täysin terveeksi, hänellä voi olla vaikeatakin. Ihminen kun on myös psyykkinenkin olento. Siksi lääketiede puhuu ihmisen fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveydestä.

Kuvaako tämä ihmistä? Ei! Miksi? Siksi, ettei se ole Jumalan sanan mukainen selonteko ihmisestä. Miten niin? Ihminen on nimittäin fyysinen, psyykkinen ja hengellinen olento. Siksi pappi sanoo ehtoollisen jälkeen: "Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri kätkeköön henkemme, sielumme ja ruumiimme iankaikkiseen elämään".

Tulevaisuudentutkija Ilkka Halava on todennut, ettei spirituaalinen kaipuu, halu ymmärtää elämän tarkoitusta ja lähdettä, ole poistunut kansamme keskuudesta. Arviolta noin 40 % suomalaisista haluaisi jollakin tavoin saada lisää henkisyyttä tai hengellisyyttä elämäänsä. Uskon, että sitä haluamme kaikki. Siksi saamme onnitella itseämme siitä, että olemme messussa tänään. Miten niin?

Kirkon opin mukaan ihmisellä on nimittäin ruumiin lisäksi iankaikkinen sielu ja henki. Aivan kuin ruumiimme ravitsemuksesta on pidettävä huolta, on myös sieluamme ja henkeämme ruokittava. Jumalan luoma ihminen tarvitsee siis paitsi ruokaa myös hengellistä evästä ja sitä saamme messusta.

Raamattu painottaa kristittyjen yhteyttä. Sitä virkistystä koemme juuri nyt. Meidän kuuluu elää jatkuvassa anteeksiannossa. Siksi messumme alkaa synnintunnustuksella ja syntien anteeksiannolla.

Tarvitsemme myös Jumalan sanaa. Sitäkin löytyy täältä tänään. Kolme kohtaa Raamatusta on luettu.

Meidän kuuluu puhua Jumalan kanssa, koska se tuo sekä turvaa että lohdutusta. Siksi olemme jo kolmesti olleet rukouksessa Luojamme kanssa ja jäljellä on vielä neljä rukousta eli yhteinen esirukous, ehtoollisrukous, Isä meidän ja ehtoollisen kiitosrukous.

Kohta saamme kokea Jumalan läheisyyttä uskon kautta ehtoollisessa. Henkemme ja sielumme ruokitaan siis yltäkylläiseksi messussamme antaen täyttymyksen sisäiseen kaipaukseemme, koska Jeesus Kristus on itse läsnä messussa. Messussa olemme todella elämää suurempien asioiden äärellä.

Mutta messussa emme ole vain vastaanottamassa vaan saamme jakaa myös eteenpäin. Päivän aihe on Jumalan sanan kylvö. Siihen kylvöön meitä on kutsuttu. Sanan kylvötyössä mukana oleminen tuo tyydytyksen, elämälle sisältöä, sekä sisäisen ilon että rauhan.

Eräs Jumalan valtakunnan kylvötyössä mukana ollut on osuvasti sanonut: Todistan Jeesuksesta vain silloin kun kysytään, mutta elän niin, että kysytään. Olkoon se mottomme. Eli olkoon Jumalan tahto se perimmäinen ohjenuora, jonka mukaan pyrimme elämämme asettamaan.

Omin voimin emme onnistu. Siksi messussamme on kohta heti synninpäästön jälkeen, jossa käännymme rukouksessa Jumalan puoleen laulamalla: "Herra armahda meitä. Kristus, armahda meitä. Herra, armahda meitä". Tässä rukouksessa pyydämme, että Jumala antaisi voimaa jatkaa hänen sanansa kylvötyössä. Tässä messussamme olemme myös saaneet vastauksen samoilla sanoilla, jotka kaikuivat enkelien laulussa kedon paimenille: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”

Kristuksen kirkolla on siunaus, joka on saanut Jumalan sanan leviämään ympäri maailman. Sama siunaus kantaa meitäkin täyttäessämme lähettäjämme tahtoa viedä hänen työnsä päätökseen. Osavastaus tähän kutsuun on, että tunnustamme ilolla yhteisen kristillisen uskomme. Minä uskon …

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Saarna 1.2.2020

Kristus, Jumalan kirkkauden säteily - näin kuuluu päivän otsikko. Toisen korinttolaiskirjeen neljännen luvun kuudennessa jakeessa Paavali sanoo: Jumala valaisi itse meidän sydämemme ja näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan. (2. Kor. 4:6.)

Rukoilkaamme.

Jumala. Kiitämme sinua kirkkaudestasi, jonka voi nähdä Jeesuksessa. Kirkasta tiemme yhä kirkkaammin, kunnes näemme Vapahtajamme kasvoista kasvoihin. Aamen.

Ihmissilmin emme voi nähdä Kristuksen kirkkautta mutta kyllä uskon silmillä, sillä se on keskellämme sekä Sanassa että Kristuksessa. Tarvitsemme voimakkaampaa Kristuksen kirkkautta! Miksi? Siksi, että sydämissämme ei voi olla liikaa Kristuksen kirkkautta! Siksi on elettävä jatkuvassa yhteydessä Lunastajamme kanssa. Muuten Hänen kirkkautensa hiipuu pois meistä. Onko tämä kirkkaus hiipumassa pois sydämestäsi? Tai vielä pahempaa: onko se jo hiipunut pois?

Ehkä joku ajattelee: nyt tulee Kankkosen suusta turhan kovaa puhetta! Siksi haluan sanoa, etten seiso edessänne kanssaihmisenä tai hengellisenä viihdyttäjänä vaan paimenanne, jota päivän toinen lukukappale ohjaa. Teksti kuuluu: Hoida sinulle määrättyä tehtävää moitteettomasti! (1 Tim. 6:14.) Moitteettomasti Pyhän Sanan näkökulmasta eikä ihmisten.

Se ei voi olla mikään kadehdittava tehtävä. Näin voi ajatella. Itse olen toista mieltä. Miksi? Siksi, että siihen kuuluu ilosanoman julistaminen.

Päivän evankeliumista voi lukea kuinka vanha Simeon julisti sitä pitäessään Jeesusta sylissään. Hän sanoi: Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut. (Luukas 2: 25-31)

Jumala on siis valmistanut pelastuksen kaikille kansoille. Myös sinulle ja minulle. Paitsi syntien anteeksisaanti, tähän kuuluu myös ikuinen ja autuas elämä. Ensin maan päällä ja sitten taivaassa.

Ennen vanhaan sanottiin uskovaisen kuolemasta: Hänet otettiin Jumalan kirkkauteen! Kuollessaan Jeesukseen uskova pääsee ihan kirjaimellisesti Jumalan kirkkauteen. Tähän moni sanoo: Tuota en jaksa uskoa! Kuolemassa kaikki hajoaa. Voiko siitä olla varma? Ei. Miksi? Siksi, ettei ole todisteita? Ei todella ole!

Raamattuun sen sijaan voi luottaa. Miten muka? Koska on todisteita. Raamattu on täynnä toteen käyneitä lupauksia. Suurin ja tärkein on, että Jeesus on noussut kuolleista, ainoana henkilönä ihmiskunnan historiassa. Raamattuun voi näin luottaa.

Raamatun mukaan Jumala on. Raamatun mukaan Luoja on luonut sekä maailman että ihmisen. Raamatun mukaan Jumala on ikuinen Henki. Se tietää sitä, että kun Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen Hän ei luonut ihmistä pelkästään fyysiseksi ja psyykkiseksi vaan myös, ja ennen kaikkea, hengelliseksi, ikuiseksi olemukseksi. Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa, jae 26, Jumala sanoo: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme. Kun Jumala sanoo, tehkäämme, Hän puhuu Jeesukselle ja Pyhälle Hengelle eli koko kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Henki oli siinä mukana. Tästä seuraa, että meissä asuva henki, joka on ikuinen, on tarkoitettu elämään Jumalan yhteydessä sekä ajassa ja ikuisuudessa.

Syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen on kuitenkin murtautunut ulos tästä hengellisestä Jumalayhteydestään. Mutta vaikka ihminen on kääntänyt selkänsä taivaan Isälle Hän armosta antaa sille mahdollisuuden liittyä takaisin Jumalan alkuperäiseen yhdessäoloon. Miksi? Siksi, että on luonut ihmisen, jota Hän rakastaa, ja haluaa, että jokainen meistä pelastuisi ja pääsisi taivaaseen.

Portilla, josta pääsee Jumalan luo, jo tässä ja nyt, on nimi, joka on kaikkien nimien yläpuolella. Se nimi on Jeesus Kristus.

Loogisesti ajateltuna on siksi viisasta uskoa Raamattuun eikä olettamukseen, että kaikki raukeaa kuolemassa. Eritoten kun Pelastajamme itse on noussut kuolemasta ilmoittaakseen tämän.

Kerran eräs rippikoululainen tuli luokseni ja sanoi: Olen päättänyt seurata Jeesusta, vaikkei se mitä Raamattu lupaa kävisikään toteen. Hän jatkoi: Jos taivas on, pääsen sinne, ja jos ei ole, en ole menettänyt yhtään mitään!

Ajattele. Nyt kun olemme elämämme absoluuttisesti tärkeimmän kysymyksen äärellä, käteemme annetaan, itse Jumalan toimesta, ilman minkäänlaista panosta puolestamme, oikea vastaus.

Voiko tämä olla totta? Voi. Voiko tämä koskea minuakin? Voi. Voiko todella elää Jumalan yhteydessä? Voi. Voiko varmasti päästä taivaaseen? Voi.

Sinulle, joka nyt mietit, kuinka uskallan näin itsevarmasti väittää, että voi, vastaan: Jumala on Sanansa kautta paljastanut meille Jeesuksen jumalallisen suuruutensa, hänen sädehtivän kirkkautensa, joka on käsinkosketeltava. Se on tämän messun tehtävä.

Saamme siis varmoina olla Jumalan armollisissa käsissä. Hän myös vie armotyönsä meissä lopulliseen täyttymykseen Kristuksen täydellisen ja näkyvän kirkkauden päivänä.

Kasteessa meidät kutsuttiin nimeltä Jeesuksen seuraajiksi, opetuslapsiksi. Pyhä ristinmerkki piirrettiin sekä otsaamme että rintaamme. Tämä on tärkein meille uskottu tehtävä.

Koska kertaus on opintojen äiti, on paikallaan, että kerrataan, mistä on kyse Jeesuksen opetuslapseudessa.

Nyt puhutaan Jeesuksen ja hänen kirkkonsa ydintehtävästä. Jeesus on yksinkertaisesti ilmaissut sen näin: Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni!

Kreikan kielin sana opetuslapsi tulee oppimiseen viittaavasta verbistä. Se voidaan kääntää suomeksi arkikieliseen muotoon: matkija. Tämä sana kuvaa hienosti sitä, mistä on kysymys. Opetuslapsen kuuluu nimittäin elää niin kuin opettajansa, ammentaa palavasti hänen viisaudestaan. Kyse on siis aivan yksinkertaisesti siitä, että haluaa seurata Jeesusta kukin tyylillään ja vauhdillaan ja toimia jokapäiväisessä elämässä opitun mukaisesti, kuten Jeesus haluaa meidän tekevän. Kyseessä on elämänmuutos, joka alkaa sydämestä ja vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen elämään ja persoonaan.

Miten olemme onnistuneet elää Kristuksen esimerkin mukaisesti? Vastatkoon jokainen omakohtaisesti tähän, sanoisin, masentavaan kysymykseen. Mutta saarna ei saa loppua masennukseen. Päinvastoin. Mikä on sitten masennuksen vastakohta? Googlesta ei ollut apua, kun hain vastausta tähän. Onneksi voimme tässäkin asiassa kääntyä Raamatun puoleen. Sieltä vastaus kumpuaa esille: ILO! Onhan sen perussanoma ILOUUTINEN tai miksipä ei voisi sanoa ONNIUUTINEN. Koska raamatun onnisanoma koskee meitä suomalaisiakin, heittäkäämme yhdessä pois sananlasku: Kell´ onni on, se onnen kätkeköön, koska todellinen onni on siellä missä Jumala on, siellä missä anteeksianto on, siellä missä ikuista autuutta julistetaan.

Todellinen onni on myös se, että huolimatta siitä, mitä vastaamme kysymykseen: Miten olemme onnistuneet elämään Kristuksen esimerkin mukaisesti, saamme iloisin mielin jatkaa Jeesuksen opetuslapseudessa armahdettuina kohti taivasta, sillä jokainen saa laulaa niin kuin veisaamme virressä 517, Onneni on olla Herraa lähellä. Sanassaan Herramme on luvannut olla kansamme joka ikinen päivä maailman loppuun asti.

Onneni on olla Herraa lähellä,

turvata voin yksin Jumalaan.

Onneni on olla Herraa lähellä,

tahdon laulaa hänen teoistaan.

Ja nyt saamme yhdessä lausua uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan. Minä uskon …

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Saarna 18.1.2020 - Elävää vettä

Päivän kaikissa teksteissä puhutaan vedestä. Tavallisesta vedestä ja Elämän vedestä. Ilman vettä ihminen ei tule toimeen. Eräs englantilainen sotilasjoukkue huomasi sen Saharan erämaassa. Pyyntö meni siksi Lontooseen. Siinä anottiin lisää määrärahaa veden hankkimista varten. Kun asiasta vastaava kenraali luki anomuksen, hänen päätöksensä oli kielteinen. ”Kyllä ne tulee toimeen niin kuin tähänkin asti.” Adjutantti huomautti: ”Kyllä he todella tarvitsevat rahaa.” ”Mistä sinä sen tiedät?” Kysyi kenraali. ”Siksi, että ovat kiinnittäneet postimerkin hakaneulalla.”

Rukoilkaamme. Hyvä Jumala, valaise meidän maailmamme sanallasi ja valollasi. Anna ilosi täyttää sydämemme. Aamen.

Olet mitä juot. Näin kuuluu yleinen sanonta. Näin on. Olet mitä juot! Mutta mitä sinä juot? Tavallista vettä vai Elämän vettä? Niissä on huikea ero. Kun juo tavallista vettä jano pysyy loitolla jonkun aikaa mutta palaa. Entä jos juo Jeesuksen tarjoamaa Elämän vettä? Palaako jano! Ei! Päivän evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”

Tausta Pelastajamme sanoille löytyy profeetta Sakarjan kirjasta, luku 12 jae 3, joka kuuluu: ”Te saatte iloiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.”

Kun kerran Jeesus on Elämän veden lähde sen virrat pulppuavat Jeesuksesta eikä uskovaisen sisimmästä. Elämän vesi tarkoittaa nimittäin Pyhää Henkeä. Mistä me sen tiedämme? Raamattu sen sanoo.

Johanneksen seitsemännessä luvussa kerrotaan, että lehtimajanjuhlan päätöspäivänä, kun temppelin papit lähtivät hakemaan vettä Siiloan lähteestä kaataakseen sen temppelin alttarille, Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Johannes 7:37-38. Seuraavassa jakeessa, eli jae 39, evankelista Johannes kirkastaa asian sanomalla: ”Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan.” (Johannes 7:37-39).

Palatkaamme nyt Johanneksen neljänteen lukuun, mistä päivän evankeliumi on otettu. Siinä kerrotaan mitä tapahtui, kun eräs samarialainen nainen tuli kaivolle hakemaan vettä. Hän oletti, ettei kaivolla ole muita koska oli keskipäivä ja päivä oli lämpimillään. Mutta kuinka ollakaan. Jeesus oli istahtanut kaivolle ja pyysi saada juoda hänen astiastaan.

Tästä seurasi mielenkiintoinen keskustelu naisen ja Jeesuksen välillä. Kun Jeesus oli sanonut: ”Joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä”

keskustelu otti yllättävän käänteen. Jeesus nimittäin pyysi, että nainen menisi hakemaan miehensä. Nainen varmaan ihmetteli tätä pyyntöä ja vastasi: ”Ei minulla ole miestä.” Totta puhuit, sanoi Jeesus ja jatkoi: ”Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.”

Tästä tuli mieleeni seuraava kertomus. Kun eräs sotilas, oli saanut rintamalomaa mennäkseen naimisiin, halusivat korsukaverit onnitella hääparia. Niinpä he lähettivät sähkösanoman hääjuhlaan, jossa heidän tervehdyksensä luettiin ääneen. Se kuului näin: ”Hääparille toivotetaan Jumalan runsasta siunausta. 1 Johannes 4:16-19. Korsutoverit.”

Eräs häävieras pyysi, että sulhanen lukisi vihkiraamatusta kyseisen kohdan. Sulhanen, joka oi vähän jännittynyt tarkasti raamatunkohdan ja luki: ”Mene hakemaan miehesikin tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi.”

Kaikki olivat ihmeissään! Siinähän luki: Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Mitä korsukaverit oikein ajattelevat? Onneksi pappi oli paikalla. Hän pyysi saada lukea sähkösanoman. Hän huomasi, että sulhanen ei ollut huomannut ykköstä eli oikea raamatunkohta olikin Johanneksen ensimmäisen kirjeen neljännestä luvusta eikä Johanneksen evankeliumin neljännestä luvusta, jonka äsken luin. Sanat ensimmäisen kirjeen neljännessä luvussa kuuluvat nimittäin näin: ”Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus.” (1 Johannes 4:16-19.)

Takaisin Jaakobin kaivolle. Kun Jeesus oli pyytänyt naista hakemaan miehensä, tämä totesi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta.” Siinä hetkessä naisen silmät aukesivat ja hän antoi todistuksen sanoessaan: ”Minä tiedän kyllä, että Messias tulee. Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.” Jeesus sanoi: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.”

Mitä tapahtui tämän jälkeen? Johannes kirjoittaa: ”Nainen jätti vesiruukkunsa siihen, meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille: Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?”

Johannes kertoo, että ihmiset lähtivät kaupungista ja tulivat Jeesuksen luo ja he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan ja he sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”

Tästä opimme, että jotta sydämestämme voisi tulla Elämän veden lähteeksi se on ensin tyhjennettävä synnistä ja siitä nousee todistus Jeesuksesta, tulkaa katsomaan ja kuulemaan, joka puolestaan synnyttää uskoa muiden sydämiin ja samarialaisten mukainen todistus: ”Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”

Mutta nyt ei ole kysymys kauan sitten Jaakobin kaivolla tapahtuneesta ihmeestä vaan tästä hetkestä ja sinusta ja minusta. Jeesus haluaa nimittäin, että meidänkin sydämistämme pulppuaisi Elämän vettä sammuttaakseen ikuisesti hengellisen janomme. Siksi meidän tulee tyhjentää sydän pilaantuneesta syntivedestä ja tunnustaa Jeesuksen Pelastajaksemme, jotta Pyhä Henki voi kiitos Sanan ja Jumalan anteeksiannon jatkuvasti sallia Elämän veden virrata sydämemme läpi ikuiseksi autuudeksi. Ensimmäinen askel on otettu synnintunnustuksessa ja nyt seuraa ei suun, vaan sydämen tunnustus, kun nousemme seisomaan tunnustamaan kristillinen uskomme:

 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Saarna 4.1.2020 - Nimi Jeesus

Jeesus kävi juuri minua katsomassa. Ei puhunut hyvää suomea mutta oli tosi mukava ja vielä komea. Näin eräs nainen tervehti minua, kun astuin hänen sairashuoneeseensa.

En tiennyt heti mitä sanoisin. Jeesus oli käynyt häntä katsomassa! Miettiessäni sanojani, kyseinen Jeesus ilmestyi vierelleni. Lääkäritakkinsa rinnalla oli nimilappu, jossa luki: Jeesus! Sukunimeä en muista. Hän ojensi kätensä esittäen itseään Hesuksi.

Kävi ilmi, että hän oli kotoisin Espanjasta. Espanjankielisessä maailmassa Jeesus on yleinen etunimi. Vaikka vanha sananlasku kuuluu: Ei nimi miestä pahenna, jollei mies nimeä Suomessa lasta ei saa kastaa Jeesukseksi. Miksi? Siksi, että laki kieltää sen. Suomen nimilaki pitää nimittäin Jeesus-nimeä pyhänä. Ja pyhä se on. Tunnustihan Pietari Jeesuksella: Sinä olet Jumalan Pyhä.

Rukoilkaamme.

Ikuinen Jumala, sinä annoit Pojallesi nimen Jeesus. Auta meitä, ettemme kieltäisi hänen nimeään, vaan saisimme ikuisen autuuden hänen kauttaan. Aamen.

Kuten tiedämme kalenterivuodessa, on kaksi nimipäivätöntä päivää: joulupäivä ja uudenvuodenpäivä. Maamme kristillisen perinteen mukaan näinä päivinä ei Jeesuksen nimen rinnalle aseteta muita nimiä. Näin uudenvuoden päivä, jota vietimme kolme päivää sitten, on Jeesus nimen muistopäivä eli Jeesuksen nimipäivä.  Syventykäämme siksi tähän nimeen.

Se esiintyy yli 900 kertaa kreikankielisessä Uudessa testamentissa. Jeesus on kreikkalainen muoto hepreankielisestä nimestä Ješua, joka merkitsee ’Herra pelastaa’.  Jumala oli päättänyt, että Marian kuuluu antaa pojalleen tämä nimi. Sanoihan arkkienkeli Gabriel Marialle, että hän tulee synnyttämään pojan, ja hänen nimensä tulee olemaan Jeesus, sillä hän pelastaa kansan sen synneistä. Pelastus on näin vain Jeesuksen nimessä: Ei kukaan muu voi pelastaa kuin Jeesus. 

Päivän evankeliumissa Jeesus sanoo: Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen. Näillä sanoilla Jeesus kehottaa meitä kääntymään rukouksessa Jumalan puoleen hänen nimessään.

Kerran yritin noudattaa tätä kehotusta. Miten siinä kävi? Minäpä kerron.

Oppikoulussa sain ehdot suomenkielessä joka ikinen kevät. Enkä päässyt heinäkuussa läpi kokeesta vaan vasta elokuussa. Näin monta kesää meni pilalle. En silti haukkunut pakkosuomea koska jouduin vaan toteamaan, että olen tosi heikko siinä kielessä, jota juuri nyt käytän.

Yhtenä keväänä tuntui kuitenkin aika mukavalta ennen todistuksen saamista. Olin nimittäin keksinyt ratkaisun ongelmaani. Niin ainakin luulin. Ehdotin nimittäin vaihtokauppaa Jumalalle. Rukoukseni meni jotenkuten näin: Rakas Jeesus järjestä minulle vitonen todistukseeni somenkielessä niin annan merkittävän rahasumman lähetystyölle.

Olin jopa varma siitä, että näin tulee käymään. Kuinka pettynyt olinkin, kun todistuksessa oli se tavanomainen nelonen. En ollut pettynyt itseeni vaan Jumalaan ja Jeesukseen! Miksi näin kävi?

Sanoohan Jeesus päivän evankeliumissa, että mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen! Vanhempana vasta tajusin kuinka väärässä olin ollut!

Jos olisin lukenut Jeesuksen lauseen loppuun asti, kun hän sanoo: jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa, en olisi yrittänyt käydä kauppaa asiasta Jumalan kanssa Jeesuksen kautta. Eihän vitonen todistuksessani olisi mitenkään tuonut Isän kirkkautta esiin. Olen melko varma, että jaan tämän kokemuksen monenkin muun kanssa.  

Kun Jeesus sanoo, jotta Jumalan kirkkaus tulisi julki Pojassa tarkoittaa se rukousta, joka on sopusoinnussa Jeesuksen olemuksen kanssa eikä minun olemukseni kanssa. Uskon kyllä, että rukoukseni kuultiin siellä ylhäällä. Olen varma siitä. Mutta se ei ollut Jeesuksen olemuksen kaltainen, päinvastoin. Se oli täynnä itsekkyyttäni ja halusin mennä yli missä aita oli matalin.

Jeesuksen olemuksen kaltainen rukous on nimittäin helposti tunnistettavissa kolmesta sanasta, jotka kuuluvat: tapahtukoon sinun tahtosi. Tämä lause ei saa olla tyhjä repliikki vaan uskonsydämen tunnustus, kun rukoilija on tajunnut, että hän on täysin, totaalisesti riippuvainen Jumalan armosta. Muuten rukous jää sisällöttömäksi. Koska Jumalan tahto jokaista meitä kohtaan on pelkästään hyvä voimme turvallisesti sanoa: tapahtukoon sinun tahtosi! Näillä sanoilla haluamme ilmaista kuuliaisuutemme Jumalan Sanalle, halumme ojentautua Jumalan lupausten ja hyvän tahdon mukaan ja alistumista hänen hyvän tahtonsa alaisuuteen. Näin rukoilemme Jumalan tahdon käyvän toteen elämässämme. 

Nuoruusrukouksestani puuttui juuri nämä ratkaisevat sanat "Tapahtukoon Sinun tahtosi" koska rukoilin, että oma toivoni toteutuisi, ei Jumalan.

Raamattua lukiessani olen huomannut, että olen aikamoisessa seurassa. Paavalikin sai kokea, ettei hänen rukoukseensa vastattu niin kuin hän oli toivonut. Apostoli rukoili Herraa kolmesti, että pääsisi eroon pistävästä piikistä. Herra vastasi, suora lainaus: Minun armoni riittää sinulle! (2 Kor. 12: 7 - 9a.)

Kiitos Jumalan armon voimme elää vaikeittenkin olosuhteiden yläpuolella. Nojautuen ja turvautuen Herramme armoon koettelemukset eivät pääse lannistamaan meitä koska kiitos Jumalan ihmeellisen armon olemme pelastetut ja matkalla ikuiseen autuuteen, missä ei ole kuolemaa, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua (Ilmestyskirja 21:4) eikä edes ehtoja suomenkielessä.

Jumalan armo on ihmeitä tekevä voima ja verrattavissa aallon syleilyyn. Tästä Tommy Tabermann on kirjoittanut runon, joka kuuluu:

"Jokainen
joka on pidellyt
aaltojen silittämää
kiveä kädessään
tietää
että jatkuvilla hyväilyillä
on ihmeitä tekevä voima"

Jumala haluaa joka hetki armonsa hyväilyillä täyttää sydämemme ihmeitä tekevällä voimallaan. Se on Hänen tahtonsa! Meidän kuuluu siksi aina rukoilla, niin kuin Jeesus meitä opettaa  rukouksessa Isä meidän,: Tapahtukoon Sinun tahtosi!

Tunnustakaamme yhteinen kristillinen uskomme.