Sekä turistipappi että -kanttori odottavat innokkaina uusia työtehtäviään Torreviejassa. Seurakunnan kevätkausi päättyi todella pikaisesti ja monet suunnitellut ja valmistellut tapahtumat ja tilaisuudet jäivät toteutumatta, ystävät hyvästelemättä ja kaikki irralliset langanpäät solmimatta ja päättelemättä.

Nyt tehdään innolla uusia suunnitelmia syyskaudelle uudenlaisessa tilanteessa: syksyllä valittu seurakuntaneuvosto on aloittanut työnsä vuoden alusta ja uudet turistityöntekijät tuovat tullessaan vankan ammattitaitonsa ja osaamisensa lisäksi omannäköisiään ideoita, toiveita ja suunnitelmia. 

Seurakuntämme toiminta saa varmasti uusia muotoja niin sisällöllisesti kuin käytännön toiminnassakin. Tähän saattavat vaikuttaa vielä pandemian jälkeisen ajan rajoitukset, mutta samalla myös ehkä monet uudet tavat toimia yhdessä, kuten kevään ja kesän aikana on opittu Suomen seurakunnissa.

Syksyn toiminnasta lisätään tiedot nettisivuillemme sitä mukaa, kun saamme niitä varmistettua yhteistyössä paikallisten viranomaisten ja katolisen seurakunnan kanssa. Tällä hetkellä odotamme luottavaisella mielellä saavamme taas jatkaa työtä kaikkien Costa Blancalla asuvien, talvehtivien ja lomailevien suomalaisten kanssa.

Uudet työntekijämme esittäytyvät tässä seuraavaksi omin sanoin:

Kirkkoherra, lääninrovasti Hannu Tomperi

"Tervehdys.

On ilo palvella Costa Blancan seurakuntaa talvikaudella 2020-21. 

Olen kotoisin Porista, jonka liepeille elämä on perheeni kanssa rakentunut maaseutumaiseen ympäristöön. 

Pappina olen työskennellyt Ulvilassa, sotilaspappina Porin Prikaatissa ja Kosovossa rauhanturvaajien pappina monikansallisessa työympäristössä sekä kirkkoherrana Kokemäellä.

Harrastelen ihmettelyä ja kaikenlaista puuhastelua musiikin parissa. Innostun herkästi erilaisista projekteista ja asettaudun alttiiksi niitä toteuttamaan. Tosin joutenolokin on mukavaa. Ja joskus luovan työn edellytys. 

Minut voi bongata myös lenkkipolulla tai kuntosalilla. Harmaantuva habitus ja 50+ vaatii jatkuvaa kunnon ylläpitoa. Siinä matalan sykkeen jolkottelu virkeyttää mieltä ja kehoa.  Rolling Stone siis.

Luonnehdin itseni kansankirkon papiksi. Se merkitsee itselleni kirkkomme monimuotoisuutta - kirkkoa, jossa kynnykset ovat matalalla ja jossa jokainen seurakuntalainen tai satunnainen ohikulkijakin tuntee itsensä tervetulleeksi. Näin haluan palvella kirkkoa ja seurakuntaa Costa Blancalla.

Minut tavoittaa seurakuntakodilta, puhelimitse, WhatsApilla, sähköpostilla, txt viestillä ja ovea kolkuttamalla."

_____________________________________________________________________________________________________________

Johtava kanttori, MuT, MuM (kirkkomusiikki), diplomipianisti Kaija Huhtanen

"Olen karjalainen juuriltani, synnyinpaikkani Ylämaa on tätä nykyä Lappeenrantaa. Mummolat olivat Imatralla. Lapsuus ja nuoruus kuluivat Valkealassa, (nykyisin Kouvolaa) ja siellä alkoi soittoharrastukseni. Minusta tuli aika nopeaan tahtiin pianisti; diplomini tein 1982. Sitä seurasi joitakin vuosia soitonopettajan eloa, kunnes vietin vuoden Lontoossa pianonsoiton parissa. Esiintymisiä oli, radionauhoituksiakin. Vaan kun perheen aika koitti, jäi oma soittaminen vähemmälle.

Opetusvirassa ehdin kaikkiaan olla liki 15 vuotta, kunnes lähdin jatkamaan opintoja Sibelius-Akatemiaan. Toimin tutkijana siellä 5 vuotta, väittelin 2004. Se johti minut Lahden ammattikorkeakouluun yliopettajan työhön. Toimin esimiehenä, vastasin muusikkojen ja musiikkipedagogien koulutuksesta, tein jatkotutkimusta. Matkustin paljon, mm. kansainvälisissä konferensseissa. Ammattikorkeassa ollessani tajusin, että hallinnon sijaan haluan vielä päästä tekemään musiikkia. Niin pyrin opiskelemaan kanttoriksi. Valmistuin musiikin maisteriksi 2014, pääaineenani kirkkomusiikki. Olen siis aika "tuore" tässä ammatissa - joskin muusikkona jo ikivanha.

Merkittävän opin messuelämästä olen saanut Helsingin tuomasmessusta, jonka koin kodikseni vuosikausia. Kuoron lisäksi olen toiminut siellä monissa vapaahetoistehtävissä; kävin myös sielunhoitoavustajan koulutuksen siellä. Nyt toimittuani Loimaalla johtavana kanttorina vuoden 2016 alusta olen kokenut, miten tuomasmessun musiikki ja toimintatavat ovat ominta itseäni. Myös hiljaisuuden viljelyn olen kokenut kutsuvan minua: minulla on arkiretriitinohjaajajkoulutus, olen pitänt useita arkiretriittejä. Parhaillaan opiskelen varsinaista retriitinohjaamista; tosin olen toiminut joitkain kertoja "valeohjaajana". 

Espanjaan minulla on monipolvinen suhde. Vanhempani alkoivat viettää talviaan Fuengirolassa 90-luvulla, ja me kävimme siellä mummolassa. Joitakin jouluja vietimme siellä. Kun vanhemmista ei enää ollut lähtemään, kävin tyttäreni kanssa muutamana talvena samoilla seuduilla. Poikani viettii vaihto-oppilasvuoden Asturiasin maakunnassa, tyttäreni oli Valencian lähellä au pairina lähes vuoden - kävin häntä katsomassa Port de Saguntossa. Lapset siis osaavat espanjaa. Talvisin olemme yleensä lomailleet joillakin Espanjan saarilla, mutta viime marraskuussa olimme Fuengirolassa. Siellä tarkkailin lähietäisyydeltä Aurinkorannikon seurakunnan toimintaa ja jututin sikäläistä turistikanttoria. 

Olemme puolisoni kanssa pohtineet jonkin aikaa mahdollisuutta eläköitymisen jälkeen hakeutua "jonnekin" valoisampaan ja lämpöisempään talvia viettämään. Nyt saamme vähän kokeilla, miltä tuntuu jättää "ikuinen marraskuu" väliin. Minua myös kiinnotaa vapaaehtoisten toiminta ja sitoutuminen - se on omassa työseurakunnassa hyvin haasteellista.

Koen olevani kanttorina jonkinlainen outolintu, koska minulla on monista eri palasista koostuva musiikillinen työura takana. En ole istunut urkupenkillä teini-ikäisestä, mutta musiikki ammattina, monin eri tavoin, on ollut minun tapani elää ihmisten kanssa. Lahjaksi saamaani olen saanut käyttää monissa yhteyksissä."

   - Teksti Kaija Huhtanen, Hannu Tomperi ja Satu Mäkitalo, kuvat Kaija Huhtanen ja Hannu Tomperi