Illan ohjelma alkoi kanteleen soitolla, Kaisu Rauhamaan sovituksella Olen kuullut on kaupunki tuolla -laulusta. Tämä taivaasta kertova kappale suuntasi ajatukset hyvin illan teemaan. 

Tilaisuuden laulut oli valittu Viisikielinen-laulukirjasta. Aluksi laulettiin lapsuudesta mieleen jääneitä pyhäkoululauluja, kuten Jeesuksesta laulan, Onpa taivaassa tallella lapsillekin ja Mustan Saaran laulu. Joitakin sanoituksia oli uudistettu, mutta vanhoilla ulkoa opituilla sanoillakin laulettiin yhtä aikaa, eikä se haitannut. 

Kantele on mainittu monissa taivaslauluissa, ei vain siinä ehkä kaikkein tutuimmassa, Mun kanteleeni kauniimmin. Tämän Kreeta Haapasalon tunnetun sävellyksen kuulimme illan ohjelmassa, Kaisu Rauhamaan sovituksena. Yhteislaulujen välissä saatiin kuulla myös suosittu Täällä Pohjantähden alla Kauko Kasken kantelesovituksena. Ohjelman lopulla Rauhamaa soitti Amerikasta Suomeen rantautuneen riemullisen taivaslaulun Täältä puolehen ylhäisen maan.

Joillekin tämä oli ensimmäinen kerta kuulla kanteleen soittoa ”livenä”. Kanteleen herkkä sointi puhuttelee, varsinkin silloin kun soittoa pääsee seuraamaan läheltä. Yleisön kiitollisuus kuului raikuvina aplodeina kappaleiden jälkeen. Rauhamaa kertoi innostuneensa kanteleesta nuorena musiikinopiskelijana Lappeenrannan kanteleyhtyeen kannustavassa ilmapiirissä, jossa jokainen sai soittaa omalla tyylillään ja osaamisellaan.

Tilaisuuden loppupuolella laulettiin uudempia taivaslauluja, kuten Anna-Mari Kaskisen ja Petri Laaksosen suosittu Sinun varaasi kaiken laitan ja Jaakko Löytyn Käy, Herra, meitä siunaamaan. Kanttori kertoi kuinka tämän laulun taustalla on Wilhelmi Malmivaaran vanha virsi Oi Herra jos mä matkamies maan, jota usein lauletaan hautajaisissa.  Näissä molemmissa lauluissa tartutaan vahvasti Jumalan siunauksen odotukseen.

Kaikissa tilaisuuden ohjelmaan valituissa taivaslauluissa kuului ilon, onnen ja toivon viesti. Ehkä illan lauluista kaikkein riemullisin ja mukaansa tempaavin oli jo 150 vuotta sitten Siionin Kannel -laulukirjassa ollut laulu Oi minkä onnen autuuden (uudistetut sanat). 

Tilaisuus päättyi Lasse Heikkilän tekemään kauniiseen ja herkkään lauluun Viimeiset veneet. Yhdessä koetut hetket, jäähyväiset rakkaille ja toivo jälleennäkemisestä taivaassa – näihin tunnelmiin oli hyvä lopettaa lämminhenkinen pyhäinpäivän aaton tilaisuus. Monen silmä kostui viimeistään tässä vaiheessa. 

Teksti Paula Kaikkonen

Kuvat Satu Mäkitalo