Syyskuun messun aiheena oli Jumalan huolenpito. Matteuksen evankeliumin teksti (6: 19-24) muistuttaa meitä siitä, miten emme voi palvella kahta herraa, Jumalaa ja mammonaa. Pastori Teemu Haatajan sanoin: Jos katseemme kiinnittyy vain ajallisiin, jos omaisuudesta tulee epäjumala ja aarre, jota keräämme, emme näe Jumalan valoa ja sydämemme jää pimeyteen. Mutta kaikki ajallinen katoaa: koi, ruoste ja varkaat tekevät tuhojaan.

Mammona pyrkii imitoimaan Jumalan valoa ja tarjoamaan turvaa, mutta sen loisto on kuitenkin pettävää.  Ajan rajan tuolle puolen emme saa mukaamme mitään. Vai saammeko sittenkin? Sunnuntain tekstin mukaan saamme, sillä Jeesus kehottaa meitä keräämään katoamattomia aarteita taivaaseen: "Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat varasta."

Mitään Pyhän Pietarin pankkia ei kuitenkaan ole, ja taloudelliset asiamme meidän on jatkossakin hoidettava maallisten pankkien kautta. Eurokriisit ja inflaatiot tekevät tuhojaan huomennakin. Omaisuutemme on ja pysyy epävarmana, oli sitä vähän tai vähän enemmän.

Jeesus puhuukin aivan toisenlaisista aarteista. Mitä ne sitten ovat, ne taivaalliset aarteet, jotka saamme mukaan ikuisuuteen? Teemu-pastori korosti, että ne ovat armon aarteita, niitä saamme kerätä ja niitä riittää! Sillä Jeesus on kantanut syntikuormamme Golgatalle ja antanut itsensä ristiinnaulittavaksi meidän puolestamme. Hän on sovittanut meidän syntimme kärsimisellään ja ristinkuolemallaan ja avannut meille todellisen taivaallisen pankkitilin. Sinne saamme kerätä armon aarteita niin paljon kuin ehdimme! 

Pastorin sanoin: "Kerää armolupauksia Jumalan sanasta! Kerää ehtoollispöydässä Herrasi kanssa viettämiäsi hetkiä! Kerää uskon varmuutta, sillä Jumalaan voit luottaa! Armon aarteet eivät katoa eikä niitä voi kukaan sinulta viedä! Armoa riittää, ja sen varassa päästään perille taivaaseen!"

Meidän on kuitenkin kysyttävä itseltämme, kumpaa me palvelemme ja kumman turvaa me etsimme: Jumalan vai mammonan. Uskon valossa näemme, mitä mammona saa aikaan ja millainen voima on epäjumalaksi muuttuneella omaisuudella: miten se sitoo ihmissydämet ja aiheuttaa varkauksia, valheita, hylkäämisiä, sotia ja ihmisoikeusrikkomuksia. Sen vuoksi meidät on kutsuttu vihaamaan ja halveksimaan mammonan tuhovoimaa ja sen turhia lupauksia turvasta.

Apostoli Paavali opastaa Timoteusta seuraavasti: ”Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, niin että voittavat omakseen todellisen elämän.” (1. Tim. 6: 17-19.)

Vaikka emme voi ansaita taivaallista aarretta teoillamme, Paavalin teksti vakuuttaa, että laupeuden teoilla on merkitystä. Omastaan jakaminenkin on armon aarteiden keräämistä, sillä se on seurausta Jumalaan turvaamisesta. Jumalaan luottava voi antaa mahdollisuuksiensa mukaan omastaan, koska hän tietää Jumalan pitävän hänestä huolen.

Saarna puhutteli seurakuntalaisia ja messun jälkeen maistui Esa ja Raija Krautsukin tarjoilemat kirkkokahvit ja suklaakakku. 

Teksti pastori Teemu Haatajan saarnan pohjalta: Kristiina Abdallah

Kuvat: Kristiina Abdallah