Pirjo Castejòn alusti Naisten Kahvilassa aiheenaan elämä Torreviejassa ennen ja nyt.

Viimeisille tulijoille aseteltiin lisätuoleja. Mielenkiintoinen esitelmä vangitsi kuulijoiden huomion niin että ahtaus ei näyttänyt haittaavan.

Runsaslukuinen yleisö kuunteli alustusta kiinnostuneena.

Pirjo Castejòn kertoi tulleensa ensimmäistä kertaa Torreviejaan vuonna 1971. Silloin kaupungissa oli 9.300 asukasta. Väki oli vähävaraista. Talot olivat matalia. Tavaroita kuljetettiin jopa aaseilla, autoja oli vähän, ja patiolla käyskentelivät kanat. Kadut toimivat ikään kuin olohuoneen jatkeena, kaduilla oleiltiin ja seurusteltiin. Concordia-kadulla oli yksi puhelin ja bussit pysähtyivät siinä. Kaupunki loppui pohjoisessa Molino-puiston tuulimyllyyn.

Maanjäristys oli tuhonnut kaupungin vuonna 1829, jonka vuoksi vanha kaunis rakennuskanta oli mennyttä. Nykyisin vanhimmat rakennukset ovat kasino, kirkko Iglesia Inmaculada Concepción ja vanha jäätehdas. Kaupunki on ostanut jäätehtaan, silitysraudan muotoisen rakennuksen, restauroidakseen sen. Siihen tulee kaupungin toimistoja ja turisti-info.

Suola antoi monelle elannon. Kalastus oli myös tärkeä elinkeino. Kaupungissa oli kuusi kalastuskuntaa. Kaupungissa oli myös telakka, kymmenine työntekijöineen. Torreviejan telakalla oli vuosisadan alkupuolella valmistunut Pascual Flores -purjealus. Nykyisin tämä kolmimastoinen täysin kunnostettu alus on yksi Torreviejan turistihoukutin.

"Perheen kanssa teimme retkiä Curan rannalle. Kotoa otettiin mukaan tomaatteja ja rannalla sai ostaa ”sardinas a la plancha” paperiin käärittynä El Tintero-ravintolasta. Iltoja vietettiin kadulla ja jäätelön myyjä kiersi kello 19 aikaan. Jäätelöä oli kolmea laatua: suklaata, mansikkaa ja vaniljaa."

Pirjolle 70-luvun Torrevieja oli valoa, lämpöä, meri ja oliiviöljyntuoksuisia ruokia.  "Molino-puiston suunnasta rantaa kohti laskeuduttaessa saattoi ihailla kun meri välkehti kauniisti matalien talojen yli."

Ensimmäiset turistit tulivat Orihuelasta, jossa talvet ovat kylmät ja kesät kuumat. He saapuivat jopa hevosrattailla huonekaluineen. Naapurukset tekivät asumisjärjestelyjä voidakseen vuokrata turisteille asuntoja, muuttamalla toistensa koteihin. Joku naapuri vaurastui vuokraamalla polkupyöriään, sitten mopedeja, skoottereita ja moottoripyöriä. Äkkivaurastuminen toi lieveilmiöitä, huumeita ja muita tragedioita. Merenkulun myötä huumeongelma tuli Torreviejaan jo 1970-luvulla.

Kaupunki alkoi kehittyä rakennusbuumin myötä vuonna 1988. Kaupunginjohtaja Mateo otti itselleen vastuun kaupunki-suunnittelusta. Hän osti maatiloja ja myi maata muutaman vuoden kuluttua monikymmenkertaisilla hinnoilla. Grynderit toimivat ilman koordinointia. Castejònin mukaan Mateo pilasi tällä tavoin kaupungin. Kaduista tuli pitkiä ja pimeitä, ja jotkut kadut loppuvat seinään.

Ulkomaalaisia rohkaistiin rekisteröitymään kaupungin asukkaiksi kannustimena ilmainen bussilippu. Näin maan keskushallinnolta saatiin lisää rahaa kasvaneen asukasluvun mukaisesti. Kaikki kaupunginjohtaja Mateon toimet eivät olleet laillisia, ja niinpä hänet lopulta saatiin oikeuden eteen ja tuomittiin, muun muassa kolmen vuoden vankeusrangaistukseen.

Torreviejan kulttuurielämässä musiikki on keskeisellä sijalla. Heinäkuussa pidettävät kansainväliset Habaneras kuorolaulu-kilpailut on erittäin merkittävä vuotuinen tapahtuma. Siihen pääsee osallistumaan vain karsintojen kautta. Juhlille saapuu korkeatasoisia kuoroja ympäri maailmaa, Aasiaa myöten. Ricardo Lafuente, torreviejalainen säveltäjä ja kuoronjohtaja, on tullut kuuluisaksi niiden myötä. Palacio de la Musicasssa sijaitsevassa konservatoriossa koulutetaan ammattimuusikkoja. Torreviejassa on useita orkestereita ja soittokuntia, joissa on kaikenikäisiä soittajia.

Merellistä kulttuuria edustaa Real Club Nautico, hyvin aktiivinen pursiseura. Pirjo kertoi, että yksi hänen tyttäristään innostui nuorena soutuharrastuksesta ja löysi siitä porukasta myös puolisonsa. Pursiseuralla on paljon sosiaalisia tapahtumia ja perhe-juhlia. Seuraan voi liittyä jäseneksi, vaikka ei harrastaisikaan urheilua.

Karnevaaleja on Torreviejassa järjestetty vasta noin kahdenkymmenen vuoden ajan. Malli on tullut Kanarian saarilta. Tänä vuonna karnevaaleja oli järjestämässä 28 kerhoa ja yhdistystä (comparsa). Yhdessä ommellaan pukuja ja tehdään valmisteluja ympäri vuoden. Karnevaalijärjestelyt tuovat yhteen eri ikäisiä kaupungin asukkaita.

Pääsiäiskulkueita on ollut aina. Kantajan tehtävä, costaleros, kulkee yleensä suvuissa, eikä uusien ole helppo saada paikkaa. Pääsiäisen vietto kulkueineen on espanjalaisille hyvin tärkeä. Kaupungin vedenkulutustietojen mukaan kaupungin asukasluku on pääsiäisenä suurimmillaan.

Pirjon kerrontaa perhe-elämän arjesta kuunneltiin hyvin tarkkaavaisesti ja se herätti hilpeyttä. "Espanjalaiset miehet ovat kiinni äideissään. Nainen määrää koko huushollin pidon. Mies on tossun alla. Naiset ovat ovelia ja saavat miehet tekemään mitä vaan. Mies tuo rahat taloon. Mies ja vaimo eivät ole kavereita. Molemmilla omat kaverit ja pitkäaikaiset kaveruussuhteet."

Kuulijoilta tuli kysymys, että kuinka se puolisoiden välinen rakkaus sitten, miten se näkyy? "Rakkaus on sitä että puhalletaan yhteen hiileen. Mies on huomaavainen ja romanttinenkin. Mies kävelee 20 cm naisen takana, varjelee ja turvaa. Isän roolin mies hoitaa hyvin, esimerkiksi rannalla mies pitää huolta lapsista ja leikkii heidän kanssa, äiti lukee lehtiä ja rentoutuu."

Perhe ja yhteisöllinen elämä on tärkeää. "Kun tyttäreni sai vauvan, naapurit ihastelivat ”nuestro bebè”, meidän vauva. Naapu-rustossamme ei ollut lapsia. Syntyvyys on Espanjassa Euroopan alhaisinta."

Sunnuntaisin syödään sukulaisten tai ystävien kanssa. Jokainen valmistaa aterian vuorollaan. Isovanhempien päivä kuuluu viikon ohjelmaan. Se tarkoittaa, että esimerkiksi torstai-iltapäivänä lapsi menee syömään isovanhempansa kanssa, ”comer con mi abuela”. Sitä tapaa kunnioitetaan vielä aikuisena.

Rutiinit ja rituaalit ovat tärkeitä monella tapaa, myös harrastusten suhteen. Kylään mennessä ei harrasteta tuliaisia. Jos haluaa jotain viedä, esimerkiksi viinipullon, sen on oltava jotain erityistä viiniä, ei marketin edullisinta. Kukkia on tapana viedä vain surukotiin.

Lähes kaikki lapset vielä kastetaan, mutta trendi on laskeva. Ripille päästään (comuniòn) jo noin 10-vuotiaana. Pojat pukeutuvat silloin upseerin tai merimiehen pukuun ja tytöt ”Kristuksen morsiamiksi”. Näihin asuihin ja juhliin käytetään paljon rahaa. Kirkon katekismuskoulu (katekeesi) käydään 14-15 vuoden iässä.

Oppivelvollisuus alkaa 3-vuotiaana. Ala-asteella koulua on kello 9-12 ja kello 15-17. Siestan aikana lapset ovat kotona vanhempien tai isovanhempien kanssa. Jos se ei ole mahdollista, koululla on henkilökuntaa joka antaa ruuan ja tekee lasten kanssa läksyt korvausta vastaan. Yläasteikäiset käyvät koulua kello 8-14.

"Niinpä äideillä, jos he eivät käy töissä, kuten vielä vuosikymmeniä sitten oli tavallista, on omaa aikaa. Heillä on kevyempi elämä kuin naisilla Suomessa, näin ovat espanjalaiset ystäväni todenneet."

Ruoka-ajat rytmittävät päivää ja niistä pidetään tiukasti kiinni. Almuerzo, varsinainen aamiainen, syödään kello 10-11. Lounas (comida), päivän pääateria, syödään kello 14. Siihen voidaan käyttää parikin tuntia: pöydässä viivytään ja seurustellaan. Illallinen, cena, on nykyisin monilla kevyt. Tapas-kulttuuri on tuli Madridista 15-20 vuotta sitten. Kotona välipalat ovat kiellettyjä.

Pirjo kertoi, että hänen anoppinsa hääti pois jääkaapilta, jos meni napostelemaan. Aterioiden jälkeen keittiö siivotaan ja pannaan kiinni. "Ehkäpä tämä käytäntö on osa Välimeren ruokavalion terveellisyyttä, yhdessä säännöllisten ruoka-aikojen kanssa."

”Barrio” pysyy samana ja juurrutaan omalle asuinalueelle. Muuttoauto on siis harvinainen näky. Kodit myös pysyvät samanlaisina vuosikymmenestä toiseen koska naimisiin mennessä ostetaan koti perheen tarpeisiin ja laina-ajat ovat pitkät. Ikea on kyllä muuttanut sisustamiseen liittyvää ajattelua. Komeroita kodeissa on vähän, koska vaatteita on pieni määrä: ostetaan peruspuvusto ja siihen jotain ajanmukaista piristystä, joka seuraavana sesonkina taas uusitaan. Samoin lapsille ostetaan samalla kertaa esimerkiksi väreiltään yhteen sopivat vaatteet asukokonaisuuksina. Kierrätys on uusi ilmiö, ja se että ostetaan yksi vaatekappale, se on uusien kansainvälisten merkkiliikkeiden myötä tullut ilmiö.

Pirjon mielestä espanjalaisten häistä puutuu suomalainen arvokkuus. Juhlat ovat äänekkäitä. Ruokaa kyllä on seitsemän kattausta. Juhlia varten on suuria juhlatiloja, joissa voi olla esimerkiksi neljä eri hääseuruetta samanaikaisesti. Koulujen isot juhlat pidetään usein ulkona, ruokaa ja äänekästä musiikkia riittää.

Hautajaisten vietto ja hautaaminen herätti kysymyksiä. Mielenkiintoista oli kuulla, että ruumiin valvojaiset pidetään yleensä kotona tai tanatoriossa, jossa lähiomaiset ovat koko päivän vainajan äärellä ja vastaanottavat surunvalitteluja. Ruumiin siunaus tapahtuu kirkossa tai tanatorion kappelissa.

Pirjo Castejònille esitettiin runsaasti kysymyksiä.

Kysymyksiä, niitähän olisi ollut. Ja Pirjolla olisi asiaa riittänyt, ja vielä olisi jaksettu kuunnellakin. Mutta parempi on jatkaa seuraavalla kerralla, joka saattaa olla ensi syksynä. Seuratkaa ilmoituksia!

Teksti:            Pirkko Träskbacka ja Paula Kaikkonen

Kuvat:            Jorma Jokela