Tohtori Salenius sanoi tarkastelevansa kysymystä psykiatrin silmälasein ja korosti, että kuten aina,
perspektiivi ratkaisee, mitä nähdään. Hän puhui aluksi muutostrendeistä Suomessa mainiten, että koska
väestöpyramidi on epäedullinen ja vanhusväestön määrä on lisääntynyt, se on muuttanut, ja muuttaa,
maatamme monin tavoin. Yksi muutos, joka on ollut nähtävillä jo viiden vuoden ajan, on se, että nuoret
voivat huonosti. Tämä näkyy nuorisopsykiatriassa.

Mistä nuorten huonovointisuus sitten johtuu? Syitä on monia, mutta esitelmässä otettiin esiin
yhteiskunnan yleinen epävarmuus, koulutusjärjestelmän itseohjautuvuuden vaatimus, perheiden
pirstoutuminen, päihteet sekä sosiaalisen median vaikutus.

Sosiaalinen media on lisännyt kiusaamista ja vertailua muihin ja muitakin ikäviä asioita. Esimerkkinä
saimme kuulla nuorisojoukon pahoinpitelyistä, jotka videoidaan ja ladataan nettiin ja joissa lyöjinä ovat
alle 15 vuotiaat. Alle 15 vuotiaat eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan ja tämän nämä lyöjät
tietävät. Netin kautta leviävissä videoissa he keräävät mainetta kovina tyyppeinä, joita muiden on syytä
pelätä. Kolmessakymmenessä vuodessa on tapahtunut valtava muutos internetin käytön ja 2010-luvulta
lähtien älypuhelimien käytön myötä. Olemme tulleet kaikki varsin riippuvaisiksi älypuhelimista.Esimerkkinä tohtori Salenius kertoi tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin älypuhelimien vaikutusta keskittymiskykyyn. Havaittiin, että jos puhelin on pöydällä tai takataskussa, se häiritsee keskittymistä, mutta jos se siirretään toiseen huoneeseen, se ei enää häiritsekään. Älypuhelimet ovat auttaneet meitä monessa, mutta niillä on myös varjopuolensa ja yksi tällainen on nuorten pahoinvointi. Pandoran lipas on aukaistu eikä sitä voi enää sulkea. Sosiaalisen median myötä elämysmaailmamme on pirstaloitunut ja jopa moni keski-ikäinenkin on lopettanut kirjojen ja pidempien artikkelien lukemisen ja tyytyy vain nopeaan uutisvirtaan perehtymättä sen kummemmin ilmiöiden taustoihin.

Kurssimuotoinen lukio vaatii itseohjautuvuutta, johon moni nuori ei valitettavasti pysty. Jopa yliopistoissa
opetuksen pitäisi olla nykyistä strukturoidumpaa, sillä aivot ja aivojen otsalohkot kypsyvät aina 25
vuoden ikään asti. Usein itseohjautuvuutta ihannoidaan esimerkiksi nuorten itsenäistymisen varjolla,
mutta itsenäistyminen tulee mahdolliseksi vasta, kun aivot ovat kypsyneet. Opettajat kohtaavat
itseohjautuvuuden vaatimuksen varjopuolet työssään, kun taas ministeriöiden virkamiehet korostavat
itsenäistymisprosessin hyviä puolia. Tohtori Salenius totesi, että toki moni nuori pärjää hyvin, mutta mikäli
nuorella on paljon kuormittavia tekijöitä elämässään, ikäviä asioita pääsee tapahtumaan. Esimerkiksi hän
nosti lento-onnettomuudet. Jos yksi asia menee pieleen, ei onnettomuutta tapahdu, mutta jos kuusi asiaa
menee yhtä aikaa pieleen, katastrofilta ei voi välttyä.

Päihteiden käyttö on lisääntynyt ja nykyään joka kolmas nuori on kokeillut jotain päihdyttävää ainetta.
Vaikka kannabiksen vapauttamista on vaadittu, sen käyttö ei ole vaaratonta. Mitä nuoremmasta
henkilöstä on kyse, sitä vaarallisempaa käyttö on: psykoosin vaara on olemassa ja päihde vaikuttaa
ihmisiin eri tavoin riippuen muun muassa genetiikasta. Käyttäjillä onkin havaittu passivoitumista ja
kunnianhimon häviämistä. Sitten tohtori Salenius pohti kannabiksen vapauttamiskysymystä. Hän totesi,
että mikäli kannabis on jo yhteiskunnassa yleisesti käytössä, sen kieltäminen ei enää onnistu. Tässä hän
otti vertailukohteeksi alkoholin, jolla on erittäin suuria haittavaikutuksia mutta jonka kieltäminen ei enää
onnistu. Saimme kuulla, että Hollannissa kannabiksen käyttö on varsin vapaata ja siellä on
kannabiskahviloita, joissa päihdettä voi käyttää. Hänen mukaansa huumeiden käyttöhuoneistakin on
saatu hyviä kokemuksia, sillä ne ovat vähentäneet käyttäjien infektioita ja kuolemia. Suomessakin sai
ennen kannabiksen käytöstä sakkoja, mutta sen suhteen on tapahtunut eräänlaista dekriminalisaatiota:
pienestä käytöstä ei enää saa rangaistusta. Huomattava on kuitenkin, että poliisi ei kannata kannabiksen
vapauttamista. Saimme myös kuulla, että psykedeelisistä aineista saattaa olla hyötyäkin: esimerkiksi
sienissä esiintyvästä psilosybiinistä on käynnissä lääketutkimuksia alkoholismin hoidossa.

Sitten saimme kuulla, miten ADHD-diagnoosit ovat lisääntyneet ja miten on tullut suorastaan villitykseksi
epäillä itselläkin olevan sellaista neuropsykiatrista aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriötä. 1990-
luvulla ei häiriötä juuri nähty, vaikka sitä kyllä esiintyi. Tietoisuus onkin ADHD:n kohdalla suuresti
lisääntynyt ja olemme joutuneet tavallaan ojasta allikkoon: monet kuvittelevat, että heillä on tuo häiriö.
Tohtori Salenius korosti, että ADHD:tä ei voi mitata; sen sijaan sen kriteereistä on sovittu, tavallaan
mielivaltaisesti, aivan kuten esimerkiksi verenpaineen kohdalla. Kategorioiden sijaan tätäkin häiriötä tulisi
tarkastella jatkumona. Psykologisesti ajateltuna kategorinen ajattelu on yleistä ja hyödyllistäkin, se on eräänlainen pika-apu ja väline maailman hahmottamiseen, mutta tässä asiassa se ei toimi.

Neurofysiologisena tilana ADHD aiheuttaa monenlaisia vaikeuksia elämässä, joten diagnoosin saaminen
voi helpottaa ja lisätä ymmärrystä itsestä sekä auttaa elämänhallinnassa. Lääkitystä ei kuitenkaan
suositella jokapäiväisesti otettavaksi, sillä sillä on sivuvaikutuksia. ADHD:ssä on geneettinen
komponentti ja siihen vaikuttavat myös raskauden aikaiset tapahtumat, mutta kännykän käyttö ei siihen
ole syynä, sillä eihän lapsi synny älypuhelin kädessään, totesi Stephan Salenius. Tämä huomautus
kirvoitti yleisöstä naurunremakan.

Sitten tohtori Salenius totesi, että maailman laineet ja mullistukset näkyvät myös psykiatriassa. Yksi
trendi on se, että potilaiden joukossa on myös yhä lisääntyvässä määrin ulkomaalaisia. Esimerkiksi
Vantaalla puhutaan jo yli sataa eri kieltä ja maahanmuuttajia ja pakolaisia on yhä enemmän. Asioiden
liiallinen medikalisoiminen voi muodostua ongelmaksi, sillä on aikoja ja tapahtumia, jolloin kuka tahansa
masentuu ja ahdistuu eli sellainen on täysin luonnollista. Yhtenä esimerkkinä hän mainitsi
venäläistaustaisten ongelmat – heistä moni on ahdistunut, kun heidän maansa käy sotaa. Hän
huomautti, että psykiatrialla ei enää myöskään ole sellaista stigmaa kuin vielä joitakin aikoja sitten.
Psykiatrin arvion perusteella myönnettävä Kelan kuntoutusterapia on suuresti lisääntynyt, kun se on
lakimuutoksen myötä tullut subjektiiviseksi oikeudeksi. Koska työkyky on yksi tuen myöntämisen kriteeri,
Kelan tukemaa kuntoutusterapiaa ei voi eläkeläinen hakea.

Lopuksi tohtori Salenius totesi, että ehkäpä kuntoutus ja hoitotietoisuus ja masennuslääkkeiden käyttö
ovat auttaneet, sillä itsemurhien määrä on Suomessa 20 viimeisen vuoden ajan tasaisesti vähentynyt ja
puolittunut. Myös skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat vähentyneet.

Esitelmä kirvoitti myös yleisön pohtimaan sitä, miten suomalaiset voivat olla kaiken edellä esitetyn
perusteella maailman onnellisin kansa. Tohtori Salenius mainitsi taas määrittelyn, mittareiden ja
kysymyksenasettelun vaikuttavan tutkimustuloksiin. Yksi mittari onnellisuustutkimuksessa on hyvin
toimiva, demokraattinen yhteiskunta, ja siinä Suomi on sentään etulinjassa.

- Teksti       Kristiina Abdallah

- Kuva        Satu Mäkitalo