Uutisia 

Uutislistaukseen

Tiistai huipentui Kristiina Abdallahin esitelmään luostarielämästä

Seurakuntakodilla oli tiistaina vilkas päivä. Ensin käsityökerhon puuhanaiset järjestelivät tarvikkeita ja suunnittelivat mm. joulumyyjäisiä. Keittiötiimiin valmisti herkullisia leivonnaisia, pääkokkina Sirpa Lauronen. Kahvittelijoita oli runsaasti. Lopulta sali täyttyi Kristiina Abdallahin esitelmää kuulemaan tulleista naisista.

Kristiina Abdallahin viime kesänä Enonkosken luterilaisessa luostarissa viettämä viikko oli tehnyt häneen voimakkaan vaikutuksen. Ora et labora – rukoile ja tee työtä, tämän luostarielämään aina oleellisesti kuulunut periaate oli leimannut hänenkin luostariviikkoaan.

Kurinalaisuus niin päivän aikataulussa kuin rukoushetkien toteuttamisessa oli opettanut paljon. Hän totesi saaneensa sellaista hengellistä antia, joka on vaikuttanut hänen rukouselämäänsä ja arkeensa siitä lähtien.

Antoisa ja erinomaisen hyvin valmisteltu esitelmä viritti myös vilkkaan keskustelun. Joku oli ollut Lintulan luostarissa talkoolaisena, joku viettänyt pääsiäisen Valamon luostarissa, joku vieraillut Taize- yhteisössä Ranskassa. Usealla oli kokemuksia viikonlopun mittaisesta hiljaisuuden retriitistä. Mystiikka ja mystikko – näiden esitelmässä useaan kertaan esille nousseiden sanojen merkitystä myös pohdittiin.

Ora et labora – luostarielämää Enonkoskella

Luostarielämä koostuu rukoilemisesta ja työnteosta sekä hiljaisuudesta – sellaista se on ollut siitä saakka, kun luostareita on ollut olemassa. Kristillisen luostarilaitoksen syntymaa on Egypti ja vuonna 251 syntynyttä Pyhää Antoniusta pidetään luostarilaitoksen perustajana.

Maailmasta hiljaisuuteen vetäytyneet kristityt erakot, ns. erämaaisät, huomasivat, että pyhä elämä on helpompaa yhdessä. Monet luostariin vetäytyneet olivat paitsi hurskaita myös korkeasti sivistyneitä, luku- ja kirjoitustaitoisia sekä kielitaitoisia. Niinpä luostareista kehittyi vuosisatojen kuluessa eri maissa sivistyksen ja kulttuurin kehtoja. Niissä käännettiin ja kopioitiin pyhiä tekstejä jo silloin, kun kirjapainoa ei vielä ollut keksitty.

Kuten tiedämme, kirkon luostariperinne katkesi, kun katolinen augustinolaismunkki, teologian professori Martti Luther pani 1500-luvulla toimeen uskonpuhdistuksen. Reformaatio oli tarpeellinen, sillä paavius oli alennustilassa ja katolisen kirkon piirissä vallitsi laajalle levinnyt turmeltuneisuus.

Mutta uskonpuhdistuksen myötä katosivat kirkostamme paitsi luostarit myös kristinuskon pitkä mystiikan perinne, kunnes herätyskristillisyydessä se sitten taas ikäänkuin löydettiin uudelleen.

Kristillistä mystiikkaa esiintyy nykyään varsinkin retriittitoiminnassa, ekumeenisessa Taize-liikkeessä ja Hiljaisuuden ystävät ry:n toiminnassa. Luterilaisuuden piirissä ja Hiljaisuuden ystävät ry:n alla toimii Via Silentii – hiljaisen rukouksen luostariyhteisö, jonka jäsen itsekin olen. Hiljaisuuden ystävät on vaalinut kristillistä hiljaisuuden ja mystiikan perinteestä nousevaa hengellisyyttä jo 35 vuotta järjestämällä retriittejä ja retriittiohjaajakoulutuksia eri puolilla Suomea.

Luterilainen Via Silentii -luostariyhteisö on vuokrannut Enonkosken luostaria omaan toimintaansa ja sen kantavana ajatuksena on, että ketkä tahansa meistä eli ns. hiljaiset rukoilijat voivat kokoontua vapaaehtoisten palvelijoiden eli rukouskumppanin ja hetkipalvelijan ohjauksessa kokemaan luostarielämää ja vahvistamaan Jumalan läsnäoloa elämässään. Via Silentiin luostariyhteisö ei valitettavasti kuitenkaan enää ensi vuonna toimi Enonkoskella, sen sijaan se jatkaa toimintaansa Haminassa Poitsilan kartanon tiloissa sekä esim. Karjalohjalla. Syynä on se, että Enonkosken luostari on vaikean matkan päässä, sinne ei pääse julkisilla kulkuneuvoilla eikä hiljaisia rukoilijoita juurikaan ole ollut. Lisäksi lähellä Heinävedellä sijaitsee kaksi ortodoksiluostaria, joilla on pitkät perinteet ja joissa käy paljon vierailijoita. Rahasta siis on kysymys tässäkin asiassa.

Luostarielämä koostuu rukoilemisesta ja työnteosta: ora et labora. Luostarin päiväohjelma on melko tiukka ja se toistui samanlaisena sunnuntaita lukuunottamatta,silloin nimittäin edellisen viikon työpari lähti ja uusi saapui. Joka sunnuntai vietettiin ehtoollista, minkä jälkeen oli kirkkokahvit. Nämä olivat avoimia kaikille. Meidän viikollamme elokuussa luostarissa kävi satunnaisia vierailijoita, mutta maksavia rukoilijoita ei ollut – me siis kahdestaan papin kanssa vastasimme kaikesta, niin hengellisestä puolesta kuin maallisesta työnteostakin, tuon viikon aikana.

Luostarissa herättiin kukonlaulun aikaan ja päivän aloitti puolen tunnin hiljainen rukous klo 7 kappelissa. Minun viikollani tuo rukous oli sydänrukousta/centered prayer, sillä pappiparini Sirkku Aitolehti on sen osaaja ja hän opetti sitä myös minulle. Joka päivä olimme hiljaisessa rukouksessa yhteensä puolitoista tuntia.

Aamun hiljaisen rukouksen jälkeen oli minun pitämäni hetkipalvelus, joka kesti 15 minuuttia. Lauloimme virren, luin jonkun Raamatun kohdan, jota mietiskelimme muutaman minuutin ja lopuksi luin jonkun rukouksen. Hetkipalvelus perustuu luostarien pitkään rukoilemisen historiaan.

Meidän kirkossamme on käytössä läntisen perinteen rukoushetkistä laudes, ad sextam, vesper ja kompletorio. Nuo rukoushetket ja niiden järjestys löytyvät Virsikirjan lopusta Jumalanpalvelusliitteestä. Enonkoskella hetkipalvelusta vietettiin kolmesti päivässä: aamulla, keskipäivällä ja illalla. Ja näiden suunnittelu ja toteutus oli minun tehtäväni.

Kello 8 söimme papin kanssa kevyen aamupalan, minkä jälkeen oli vähän vapaata aikaa: minä esimerkiksi kävelin isossa pihapiirissä tai luin – luostarissa on mittava ja upea hengellisten tekstien kirjasto. Papin työpalvelus eli lounaan valmistaminen alkoi klo 10.15 ja klo 11.15 pidin taas hetkipalveluksen. Lounasta söimme kello 11.30. Ruoka oli aina kevyttä kasvisruokaa. Kello 13 oli jakamistunti, jolloin puhuimme jostain rukoushetkissä mieleen pulpahtaneesta asiasta. Nämä olivat erittäin antoisia keskusteluja, sillä minun parini oli paitsi pappi myös draamaterapeutti. Kello 14 oli kahvihetki ja kello 14.30 oli papin pitämä hiljainen rukoushetki.

Sen jälkeen oli vapaata aikaa lepoon ja lukemiseen tai ulkoiluun. Minun työpalvelukseni alkoi klo 16.30. Tein päivällisen ja vähän siivoilin, kastelin kukkia, keräsin marjoja tms. Luostarirakennus on suuri, kaksikerroksinen, entinen kansakoulu, ja siellä riitti töitä sekä ulkona että sisällä. Kello 17.30 söimme päivällisen, minkä jälkeen oli vapaata aina kello 20 asti. Silloin kokoonnuimme kappeliin hiljaiseen rukoukseen. Sen jälkeen oli minun pitämäni
hetkipalvelus. Iltapalaa söimme kello 21. Aika pian sen jälkeen vetäydyimme huoneisiimme.

Näin päivät kuluivat luostarissa rukouksen ja työnteon parissa. Hiljaisuutta varjeltiin illasta 18.30 alkaen aina lounaaseen klo 11.30 asti, eli tuolloin emme puhuneet toisillemme.
Tuon elokuisen viikon aikana luostarissa ei asunut ketään muita kuin pappiparini ja minä – maksavia rukoilevia yöpyjiä ei ollut. Vuorokausimaksu Via Silentiin luostariyhteisössä on rukoilijoille 60 euroa, mikä sisältää oman huoneen, aamupalan, lounaan, kahvin ja päivällisen. Rukoilijoilta edellytetään muutaman tunnin palvelusta päivittäin: osallistumista luostarin töihin. Pidempiaikainen luostarissa olija maksaa toki vähemmän. Meiltä luostaripalvelijoilta ei maksua peritty.

Tuon viikon luostarissa oloni aikana opin paljon. Ensinnäkin opin rukoilemaan säännöllisesti. Aamuisin pidän kotonani hetkipalveluksen, siihen sain hyvää harjoitusta Enonkoskella, sillä pidin siellä hetkipalveluksia kolmesti päivässä.

Toiseksi, opin sydänrukousta. Sydänrukouksessa ollaan hiljaa, silmät kiinni puolen tunnin ajan ja yritetään olla ajattelematta mitään. Se on eräänlaista meditaatiota. Tätä rukousmuotoa harjoitimme kolmesti päivässä. Sydänrukous pohjaa katolisen kirkon pitkään mystiikan perinteeseen. Ideana on olla hiljaa Jumalan kasvojen ääressä ja saada yhteys omaan sydänkeskukseen, jossa Jumalan ajatellaan meissä asuvan. Tarkoitus on hiljentyä kuulemaan Jumalan ääntä ja antaa Jumalan hoitaa meitä.

1500-luvulla elänyt espanjalainen karmeliittaveli ja mystikko Ristin Johannes puhuu kolmenlaisesta rukoilusta:
on itsekästä rukoilemista, mietiskelevää eli kontemplatiivista rukoilemista ja lopulta epäitsekästä, hiljaista rukousta, jossa sanoja ei enää tarvita. Nuo kaksi viimeksimainittua eli tuo mietiskelevä ja hiljainen, sanaton rukous ovat mystikoille ominaisia. Sydänrukous taasen pyrkii tuohon viimeiseen eli sanattomaan rukoukseen ja sen kesto on puolisen tuntia, jotta mieli rauhoittuu ja esiin pulpahtelevat ajatukset laantuvat.

Kolmanneksi, opin kurinalaisuutta ja sitä, että hengellisen elämän viljely ei ole itsestäänselvyys – siihen on varattava oma aikansa. Rutiinit auttavat eli se, että on joku tietty aika päivästä, jolloin rukoukseen ryhtyy ja että rukoushetki rakentuu lähes samanlaiseksi.

Kun itse pidän päivittäisen rukoushetkeni, istun ruokapöytäni ääressä, sytytän kynttilän, nostan ikonin pöydälle silmieni eteen ja sanon ensin: Jeesus Kristus, Jumalan poika, Vapahtajani. Armahda minua. Sitten luen jonkun hengellisen tekstin, useimmiten
Raamatusta, ja rauhoitun noin 10 minuutin mietiskelyhetken jälkeen rukoukseen, laulan jonkun virren.

Päätän hetken lukemalla Isä Meidän –rukouksen. Tätä rukouskaavaa sovellamme myös
arkiretriiteissämme täällä Torreviejassa. Tämä päivittäinen rukoushetkeni perustuu jo keskiajalla luostareissa kehitettyyn Lectio Divinaan, jossa Raamatun tekstiä tulkitaan neljällä tavalla: lectio eli lukeminen, meditatio eli mietiskely, oratio eli rukous ja contemplatio, joka voidaan suomentaa vaikkapa kiitolliseksi ihmettelyksi, rukoushiljaisuudeksi tai levon rukoukseksi.

Neljänneksi, sain elämääni jonkinlaista tasapainoa. Olen ollut suorittaja, touhu-Tiina, vastuunottaja ja organisoija. Nykyisin varaan itselleni päivittäin aikaa vain olla. Hiljaisuus on parantavaa, tarvitsen sitä suorittamisen vastapainoksi.

Viidentenä antina voin sanoa, että omatuntoni on luostariviikon jälkeen tullut herkemmäksi. Tiedän nyt hieman paremmin, kun ajattelen tai teen väärin tai hiljaa olemalla hyväksyn jonkun vääryyden. Yritän kasvattaa itseäni eikä se ole helppoa. Ajattelen, että Jumala on rakkaus ja rakkauden kaksoiskäsky on kaiken ydin: minun tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäni.

Ei ole vaikea rakastaa itsensä kaltaisia ihmisiä, mutta niiden muiden rakastaminen, eli niiden jotka laskemme muiksi, todella vaikeaa. Tästä seuraa nöyryys: kun jälleen kerran kompastun, kun huomaan että taas tuomitsin, vihasin... Armon varassa elän – itse en pysty muuhun kuin kilvoitteluun. Tarvitsen Jumalan armoa ja sitä, että saan olla Jumalan lähellä. Ajattelen, että siinä Jumalan läheisyydessä minäkin ehkä pystyn kehittymään hieman paremmaksi versioksi itsestäni.

Kuudenneksi, hankin ikioman ikonin. Enonkosken luostarissa on puoti, jossa oli myynnissä mm. ikoneita ja joita me luostaripalvelijat myimme satunnaisille kävijöille. Ostin sieltä itselleni minua puhutelleen Kristuksen kasvot –nimisen ikonin. Sen on maalannut Arsen Bereca –niminen ikonitaiteilija. Vasta Torreviejassa nimeä googlettaessani huomasin, että Bereca on ukrainalainen ja vaimonsa Ivanka Demchukin kanssa tehnyt suuren seinämuraalin ja alttarimaalauksen Granadan uudistettuun Pyhän Nikolauksen kirkkoon.

Seitsemäntenä antina mainitsen palvelutehtävän. Tuohon mainitsemaani Lectio Divinaan
(lectio/lukeminen, meditatio/mietiskely, oratio/rukous, contemplatio/rukoushiljaisuus) voidaan lisätä myös Raamatun viides tulkintatapa: operatio/sanan osoittaminen toiminnassa. Jumala tekee ihmeitä tänäkin päivänä, mutta Hän käyttää usein meitä ihan tavallisia ihmisiä käsinään ja jalkoinaan. Haluan palvella Jumalaa niillä lahjoilla, joita Hän on minulle antanut. Pohdin ja olen kuulolla, mihin Jumala minua milloinkin kutsuu.

Lähteet (löytyvät internetistä alla olevilla hakusanoilla googlettamalla)

Enonkosken luostariyhteisö

Hiljaisuuden ystävät ry

St. Anthony’s Monastery of Qozhaya in Lebanon: Heather on her Travels (sisältää lyhyen YouTube-
videon)

Uskonpuhdistus: Wikipedia

Via Silentii

Yle uutiset: Luther ei ollut pyhimys vaan ihminen – Wittenberg valmistautuu uskonpuhdistuksen juhlavuoteen.

 

- Teksti Kristiina Abdallah ja Paula Kaikkonen

- Kuvat Kristiina Abdallah ja Sirpa Lauronen

2022-11-03 18:41:00.0