Otsikko ”Tulipunainen hevonen” on Raamatusta, Johanneksen ilmestyksestä (6:4). Johannes kertoo, että ”sille, joka istui hevosen selässä, annettiin valta riistää rauha maan päältä ja panna ihmiset tappamaan toisiaan”.

Alaotsikko ”Uskon ja rauhan kysymyksiä” tarkoittaa kysymystä, miten voimme elää tuollaisten mustien pilvien alla. Tämä aika, sodat, näyt, tiedemiesten Tuomiopäivän kello, maapallon elinkelpoisuuden uhat - tämä aika haastaa meidän uskon- ja elämänkatsomuksemme pohjiaan myöten. Kun puhutaan ns. lopunajoista, kristinuskon sisällössä Johanneksen ilmestystä tuskin voi ohittaa – niin erikoislaatuinen kirjoitus kuin se onkin.

Lisävaikeutta nykypäivän elämään ja tulkintaan tuo tiedon maailman sekavuus. Elämme aikaa, jona jylläävät erilaiset valeinformaatiot. Joskus ne perustuvat vain niiden levittäjän tietämättömyyteen, joskus taas takana on järjestelmällinen, jopa valtiollinen pahantahtoisuus, häirintä ja harhaanjohtaminen.

Mitä uskon- ja elämänkatsomuksemme nyt on?

Monet nykypäivän tunnusmerkit haastavat katsomuksemme. Niiden selvittely pohjiaan myöten tarkoittaa sen kysymistä, että mihin oikeastaan voimme luottaa, minkä pohjalle rakentaa. Kerron nyt elämänkatsomuksen perusteista omakohtaisesti. Kun maailmaa muuttuu, joudun kysymään, pitääkö paikkansa se, mihin olen luottanut.

Arkijärki sanoo, että maailma koostuu konkreettisista toimista, ihmisistä, tekniikasta, tehtaista, viljelyksistä, aseista, ihmisten hoitamisesta ja tuhoamisesta, talojen rakentamisesta ja pommittamisesta hajalle. Ja sitten tulee se perimmäinen kysymys, josta on vaikea saada kiinni: Mitä ajattelen maailmasta, onko tämä sitten lopulta henkeä vai materiaa? Olenko solu ja molekyylimassaa, joka kuolemani jälkeen jatkaa elämäänsä jossain muissa kokoonpanoissa. Kyllä. Sitä olen.

Elämänkatsomuksen perusta tunnustaa ja tunnistaa biologian ja fysiikan mutta kysyy silti olemassaolon perimmäistä tarkoitusta. Se tarkoittaa, etten pidä itseäni pelkkänä massana. Myöskään maailmankaikkeus ei ole vain atomeja ja molekyylejä ja alkuaineita. Perustelen tätä sillä, että on olemassa mieli, ajattelu.

Liityn sekä ajattelun että uskon kautta perinteeseen, jossa kysytään elämän merkitystä, alkusyytä ja loppujen loppua. Uskoon kuuluu ajatus siitä, että maailmankaikkeuden syy ja perusta on jotain muuta kuin sitä minkä näen silmin tai mikroskooppien tai avaruusluotainten kautta. Alkusyyn ja järkevyyden idea kuuluu myös filosofiaan.

En kuitenkaan ajattele, että maapallo ja sen elämä olisi jotenkin vähempää kuin ajattelu tai usko. Suhtaudun vakavasti maapallon elinkelpoisuuden uhkaan. Uskooni kuuluu ajatus vastuusta luontoa kohtaan. Elämänkatsomukseeni kuuluu myös kristinuskosta nousevana arvona lähimmäisen rakastamisen ihanne. Olipa maailman tilanne mikä tahansa niin tämä ihanne ei lakkaa olemasta.

Ja sitten kolmantena perustan ja arvojen ohessa on kysymys perusasennoitumisesta siihen, mitä elämä ja maailma nyt on. Koska ajattelen, että olemassaololla yleensä ja omalla olemassaolollani on tarkoitus, pyrin elämään niin, että ympärilleni välittyisi jollain tavoin rauha ja rohkeus ja kiitollisuus. Näytti maailman tilanne nyt sitten miltä tahansa.

Pahan valta on rajallinen

Tulipunaisesta hevosesta kertova jae sanoo, että sen selässä istuvalle ”annettiin valta”. Raamatun mukaan se tarkoittaa, että pahakaan ei ole rajaton. Kaikki tapahtuva on Johanneksen mukaan osa suurempaa kokonaisuutta ja Jumalan hallinnassa.

Ilmestys on erikoinen muiden Raamatun kirjoitusten joukossa

Ilmestyskirja on hämmentävä ja pelottavakin kokonaisuus. Se ei ole lajissaan ainoa. Ilmestyskirjallisuutta on ollut paljonkin jo noihin aikoihin. Johanneksen ilmestys on ainoa, joka otettiin tuon ajan kirjoituksista Raamatun kirjojen kokoelmaan mukaan. Mukaan ottaminen ei tapahtunut yksimielisesti. Ilmestystä pidettiin kiistanalaisena ja väärinymmärryksiä herättävänä. Näin siinä on käynytkin.

Martti Luther oli sillä kannalla, että Johanneksen ilmestystä ei olisi pitänyt hyväksyä Raamatun kirjojen kokoelmaan. Ortodoksisen kirkon liturgiassa sitä ei lueta. Ei meidänkään kirkossamme koko Raamattua lueta vuosien mittaankaan. En suosittele ilmestyksen lukemista ainakaan ainoana ja ensimmäisenä Raamatun kirjoista.

Millainen on Johanneksen ilmestys?

Nykyisin käytettävä kirjan nimi ”Johanneksen ilmestys” on jo alun perin herättänyt hämmennystä. Onko se Johanneksen ilmestys vai onko se voinut olla Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Johannes merkitsi muistiin? Yksimielisyyttä ei ole siitäkään, kenestä kirjoittaja-Johanneksesta oli kysymys. Evankeliumin kirjoittaja Johannes eli tuolloin ja oli myös Patmos-saarella. Kieli kuitenkin poikkeaa evankeliumin kielestä niin, että kirjoittajaa ei välttämättä pidetä samana Johanneksena. Evankeliumin kirjoittaja ei sitä paitsi esittele itseään. Ilmestyksen kirjoittaja puolestaan antaa Johanneksen näkyä näyssään.

Syntyajastakin ja käsikirjoituksen vaiheista on monta tulkintaa. Kirkkoisä Irenaeus sanoi, että Ilmestys ”nähtiin ei niin kauan sitten, melkein omana aikanamme, lähellä Domitianuksen hallituskauden loppua”. Iranaeuksen lausuman perusteella Ilmestyskirjan käsikirjoitus olisi valmistunut vuonna 96. Muitakin tulkintoja valmistumisvuodesta on. Puhumme joka tapauksessa kirjoituksesta, joka on syntynyt yli 1900-vuotta sitten.

Tuolloin elettiin vainojen, sotien ja epidemioiden aikaa. Ei ole mitenkään ihme, että tuo ympäristö on saanut vastakaikua likimain jokaisen sukupolven aikana. Jokainen sukupolvi on elänyt maailmanlopun aikaa.

Johanneksen kirjoittamat ilmestykset vaikuttavat mielikuvituksellisilta ja tuoreilta. Suuri osa niistä on kuitenkin esitelty monta sataa vuotta aiemmin Vanhan testamentin profeettojen näyissä. Erojakin on. Kun Jesaja (65:17) sanoo Jumalan lupauksena, että minä luon uuden taivaan ja uuden maan niin Johannes sanoo (21:1), että minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Sekä Jesajan että Johanneksen ilmaisut ovat hyvin vaikuttavia.

Ehkä Jesaja ja Johannes antavat vastaparin Saarnaajalle (Saarn. 1:9), joka heitä aiemmin sanoi: ”Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen: ei ole mitään uutta auringon alla.”

Luetaan Raamattua

Samankaltaisten tapahtumien toistuminen tunnetaan muualtakin kuin Raamatusta. Äskettäin esiteltiin Helsingin sanomissa jälleen kerran Nostradamusta. Michel de Nostredame eli 1500-luvun alkupuolella. Hän  toimi lääkärinä ja astrologina. Hän kirjoitti satoja ennustuksia. Kantavana ajatuksena oli, että tietyissä tähtien asennoissa toistuvat aina samantapaiset asiat. Nostradamus piti huolen siitä, että kirjoitti hyvin yleisesti ja hämärästi runojen muodoissa niin, että ennustuksia voi käytännössä kuka tahansa tulkita miten tahansa sopivin ajankohtaisin tavoin. Samaa voi sanoa myös Ilmestyskirjasta.

Kun ilmestyksen ottamista mukaan Raamatun kirjoitusten kokoelmaan mietittiin, kysymys ei ollut siitä, että se olisi ollut kovin erikoinen. Ilmestyskirjallisuutta oli jo tuolloin ollut sekä Vanhan testamentin aikakaudella, testamenttien välisellä aikakaudella, että Uuden testamentin aikakaudella. Kysymys oli siitä, mitä voidaan pitää riittävän luotettavana Raamatun kirjoitusten kokoelmaan. Tämä problematiikka peittyy, kun pitelemme kädessämme hienoihin kansiin sidottua Pyhää kirjaa. Olemme aika kaukana irrallisten käsin kirjoitettujen käsikirjoitusten nipuista. Pyhä Raamattu meillä on. Luetaan sitä. Johanneksen ilmestys on kokoelmassa ja kuuluu Raamattuun.

Ilmestyksen ottamista Raamatun kirjoitusten kokoelmaan puoltaa kyllä juuri se, että siinä toistuvat mm. Hesekielin ja Danielin näyt.

Uskon kysymyksiä

Miten voisimme omaksua rohkeuden, että paha ei ole rajaton? Miten voisimme uhkien alla elää arvojemme mukaista elämää?

Yksi vastaus on tässä: ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” (Hepr 11:1) Tähän maailman aikaan tuo heprealaiskirjeen sanonta kyllä kelpaa. Uskoaksemme ja elääksemme tarvitsemme toivoa ja unelmaa.

Se, mitä maailmassa nyt näemme, on kamalaa. Usein kiistellään siitä, mitä voimme tietää. Usko siirtää painopisteen siihen, mitä voimme toivoa ja odottaa.

Usko tähtää kyllä muuhunkin kuin yleiseen toiveikkuuteen: ”Te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.” (1. Piet 1:9). Uskolla on siis päämäärä, tavoite, jota varten usko on olemassa. Usko toteutuu tuossa päämäärässään mutta on olemassa jo ennen sitä. Taustana on siis ajatus, että sielun pelastus on elämän ja maallisen vaelluksen tarkoitus.

Usko ja elämän tarkoitus

Tarkoitus vie ajatuksen kreikan kielen sanaan Logos. Logos on Johanneksen evankeliumin alussa ja tarkoittaa Jeesusta koko kosmoksen luomisen ja järjestyksen sekä pelastushistorian aktiivisena persoonana. Maailma luodaan Sanalla eli Logoksen kautta. Sille luodaan tarkoitus.

Filosofiassa Herakleitos (535-475) noin puoli tuhatta vuotta aikaisemmin tarkoitti logoksella kaikkeuden perimmäistä alkusyytä. Herakleitokselle logos oli myös samaa kuin järki tai luonnonlaki. Myös Sokrates, Platon ja Aristoteles viittasivat logos-sanalla järjen käyttöön ja maailman ymmärtämiseen järjen avulla. Raamattu ei ole syntynyt tyhjiöön.

Pohdin uskonkysymyksiä siitä näkökulmasta, että niissä ajatellaan elämän tarkoitusta, merkitystä.

”Älkää erotelko ihmisiä”

On tullut tavaksi puhua elävästä uskosta eli siitä, että sielun pelastus ei kuitenkaan ole vain päämäärän asia, vaan jotain jo ennen sitä. Ohjeen tähän kysymykseen otan Jaakobilta eli Jaakobin kirjeestä. ”Te, jotka uskotte meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen, kirkkauden Herraan, älkää erotelko ihmisiä.” (Jaak.2:1). Tämän ohjeen arvon tuntee jokainen, joka jossain elämänsä vaiheessa on tuntenut itsensä erotelluksi ja ulkopuoliseksi.

Miten olisi hyvä elää, jos tietää, että aikaa itsellä tai maailmalla on enää vähän? Vastaus on yksiselitteinen. ”Tärkeintä on rakkautena vaikuttava usko.” (Gal.5:6). Mitä vaativampi tilanne tai lyhyempi aika, sitä tärkeämpää on toimia pelastettuna sieluna ja oikeana lähimmäisenä. Tämä koskee myös nykyistä aikaa siinäkin tapauksessa, että se ymmärrettäisiin lopunajaksi.

Rauhan kysymyksiä

Jeesuksen vuorisaarnan mukaan ”Autuaita ovat rauhantekijät”. (Matt. 5:9). Johanneksen evankeliumin mukaan taas Jeesus lupaa: ”Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa.” (Joh.14:27). Ja Paavalin mukaan ”Meillä on …rauha Jumalassa”.(Room. 5:1) Paavali vetoaa Jeesuksen Kristuksen ansaitsemaan armoon. Paavali sanoo myös, että Kristus kuoli jumalattomien puolesta. Suomalaiseen Raamattuumme tuo kappale on otsikoitu nimellä ”Varmuus pelastuksesta”.

Varmuus toteutui ennen kuin tiesimme tai kuulimme tuosta asiasta mitään.

Jumalan kansa ovat kristityt, armon kansa – myös lopunaikoina

Yksi Raamatun lukemiseen vaikuttava asia on historia. Raamattu on tuhannen vuoden aikana syntynyt Jumalan sana. Se on kokonaisuutena kertomus siitä, miten Jumala on ollut historian vaiheissa mukana ja tavalla tai toisella ilmaissut itsensä.

Jumalan kansa tarkoittaa Vanhassa testamentissa kansaa, johon synnyttiin ja liityttiin ympärileikkauksella ja uhrimenoilla. Tällä kansalla oli myös laki, kansaan kuuluminen tarkoitti siis syntyperän lisäksi muutakin eli pyrkimystä noudattaa Jumalan lain tahtoa. Sitten koitti Uuden testamentin tapahtumisen ja kirjoittamisen aika. Nyt elämme Jeesuksen ylösnousemuksen ja uudelleen paluun, Kristuksen kuninkuuden välistä aikaa.

Jumalan kansan tuntomerkki ei tänä aikana ole kansallisuutta osoittava lippu ja valtio vaan armo. Taivas ei ole sen paremmin kirkkoja kuin valtioitakaan varten vaan ihmisiä, Kristuksen lunastamia ihmisiä varten. ”Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa. Ennen te olitte armoa vailla, mutta nyt on Jumala teidät armahtanut.” (1. Piet. 2:10).

Paha ei ole rajaton

Joku kysyi, että mainitaanko Putin Raamatussa. Ei mainita. Mutta kaikki maailman putinit kyllä mainitaan. Ilmestyskirjan kertomukset ovat hätkähdyttäviä ja pelottavia. Useimmat niistä eivät ole ainutkertaisia vaan esiintyvät Raamatussakin Hesekielillä ja Danielilla eli puolituhatta vuotta ennen Johannesta. Johanneksen aikaan maailmaa vaivasivat keisarit, jotka tahtoivat, että heistä käytetään jumalan nimeä. Kaukana tuo jumalallisena valtiaana esiintyminen ei ole nykypäivänäkään. Ehdoton valta houkuttaa ja sokaisee.

Tulipunaisesta hevosesta kertova jae sanoo, että sen selässä istuvalle ”annettiin valta”. Se tarkoittaa, että pahakaan ei ole rajaton. Kaikki tapahtuva on Johanneksen mukaan osa suurempaa kokonaisuutta ja Jumalan hallinnassa.

Raamatun mukaan pahan valta on rajallinen. Meidän on hyvä varustautua sisäisellä rauhalla ja rukouksella sekä olla varmoja sielumme pelastuksesta Jumalan armon avulla. Silloin voimme toteuttaa tärkeimmän tehtävämme - voimme olla oikeita lähimmäisiä toisille ihmisille.

Esitelmän voi myös kuunnella Soundcloud-linkin kautta.

Teksti Matti Perälä

Kuvat Kristiina Abdallah