Toimintakyvyllä tarkoitetaan yksinkertaisesti selviytymistä jokapäiväisen elämän vaatimuksista. Aktiivinen vanhuus on tärkeää paitsi yksilölle itselleen myös yhteiskunnalle. Toimintakyvyn kannalta suurin riskitekijä ja este on liikkumisen puute ja lihasten käyttämättömyys. Pitkäkestoinen istuminen on myrkkyä eikä edes säännöllinen liikunta riitä kumoamaan istumisen huonoja vaikutuksia, joita ovat mm. aineenvaihdunnan hidastuminen ja lievien tulehdustilojen lisääntyminen. Niinpä istumisen aikana olisi hyvä pitää tunnin välein pieni tauko ja nousta jaloittelemaan.

Liikunnalla on keskeinen sija useimpien kansantautiemme ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa, esimerkiksi sepelvaltimotaudissa, aivoverenkiertohäiriöissä, aikuistyypin diabeteksessä ja masennuksessa.

Hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskyky on fyysisen kuntomme ja toimintakykymme perusta. Sitä kutsutaan kestävyydeksi. Kun kunto on hyvä, suoriudumme päivittäisistä askareistamme niin, että voimia jää myös reserviin. Liikunta tulee kuitenkin soveltaa kullekin hänen omien edellytystensä mukaisesti. Kestävyysliikuntaa on esimerkiksi reipastahtinen kävely, sauvakävely, uinti ja hiihto. Tällaisen harjoituksen tulisi kestää vähintään puoli tuntia ja tehon tulisi olla sellainen, että hieman hengästyy ja hikoilee.

Lihasvoimaa tarvitsemme, jotta selviytyisimme itsenäisesti toimistamme. Erityisesti reisilihaksilla on tärkeä merkitys vaikkapa tuolista ja sängystä nousemisessa. Lihaksia vahvistavia liikkeitä voi tehdä paitsi kuntosalilla myös kotona esimerkiksi käsipainojen, kuminauhan tai voimistelukepin kanssa. Voimaharjoittelu, samoin kuin kestävyysharjoittelu, lisää lihasmassaa ja lihasten suorituskykyä.

Nivelten liikelaajuuden ylläpitämiseen tarvitaan nivelten kohtuullista ja toiminnan mukaista kuormittamista. Voimistelu ja vesivoimistelu ovat siinä hyviä keinoja.

Luuston kunnostakin on tarpeen huolehtia, sillä ikääntymiseen liittyvä luun huokoistuminen altistaa murtumille, ja ne taasen heikentävät toimintakykyä. Hyviä luuston kuntoa ylläpitäviä liikuntamuotoja ovat kävely, sauvakävely, tanssi ja voimaharjoittelu.

Tasapainoharjoitteita on ikääntyvien myös hyvä tehdä, onhan liikkumisen perusta tasapainon ja pystyasennon hallinta, kävely ja reagointikyky. Näitä voi harjoitella vaikkapa seisomalla yhdellä jalalla hampaita harjatessa tai tanssimalla ja pelaamalla pallopelejä.

Liikunta edistää fyysisen toimintakyvyn ohella myös henkistä toimintakykyä. Tutkimukset osoittavat, että liikkuvat vanhukset voivat psyykkisesti paremmin, heidän elämänpiirinsä on laaja ja elämä mielekästä. Liikunta vaikuttaa positiivisesti sekä mielialaan että esimerkiksi muistiin ja ylipäänsä ajatteluun. Liikunta tuottaa mielihyvää ja luo selviytymisen tunnetta. Aivojen normaalin toiminnan tärkein edellytys on verenkierron riittävyys ja siihenkin liikunta vaikuttaa. Ei pidä unohtaa myöskään liikunnan sosiaalista merkitystä. Liikuntakyky mahdollistaa muiden ihmisten tapaamisen ja osallistumisen erilaisiin rientoihin. Lenkkikaverit ovat monille tärkeitä sosiaalisia kontakteja.

Päivittäinen liikunta, vaikka lyhyemmätkin rupeamat, on iäkkäille hyödyllisempää kuin harvoin tehdyt pitkäkestoiset liikuntasuoritukset. Paras liikuntaohjelma on kuitenkin se, jota noudatetaan! Paula korosti palautumisen ja riittävän unen merkitystä terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämisessä.

Saimme lähtiessämme myös hyödyllisiä linkkejä, joissa on runsaasti aiheeseen liittyvää informaatiota, tutkittua tietoa ja erilaisia harjoitteita: UKK-instituutti, Ikäinstituutti, Voimaa vanhuuteen ja Voitas, jossa on ikäihmisten liikuntaohjepankki.

Yleisö osallistui innokkaasti myös esitelmän jälkeiseen keskusteluun ja tilaisuus päättyi rukoushetkeen.

Teksti ja kuvat: Kristiina Abdallah