Matti Perälä aloitti kertomalla Ylen marraskuisesta selvityksestä ja kokeesta, jossa nuorten paljon käyttämään TikTok-sovellukseen luotiin tekoälyn ja algoritmien avulla kuva ja tarina 13 vuotiaasta Ellasta. Kuvitteellinen Ella kertoi tarinassaan, miten hän kokee olevansa liian lihava ja tuntee olonsa masentuneeksi. Koska Ellamme tarinassa oli sellaisia sanoja kuin lihava ja masentunut, ja hän oli klikkaillut ja lukenut dieetteihin, lihavuuteen ja masennukseen liittyviä juttuja, tekoälyyn ja algoritmeihin perustuva TikTok loi Ellasta tietynlaisen profiilin ja tarjosi hänelle tietoa näistä aiheista: yksityiskohtaisia kalorilaskelmia, kuvia laihoista tytöistä ja videoita masennuksesta ja masentuneista, ja jopa ohjeita itsemurhan tekemiseen.

Masentava sovellus

Perälä totesi, että tuskinpa me vanhempina tai isovanhempina tarjoaisimme tuommoista tietoa huolestuneelle ja masentuneelle nuorelle, mutta algoritmit joka tapauksessa niin tekevät. Hän kysyi, että jätämmekö nuorten kasvatuksen vain algoritmien varaan. Ne kun tarjoavat materiaalia, josta olemme kiinnostuneita ja jotka jopa pahentavat olemassa olevaa tilannetta: masentuneelle tarjotaan lisää masennusta, huolestuneelle lisää huolta.

Perälän huoli on aiheellinen. Suomessa peräti 1,5 miljoonaa ihmistä käyttää TikTok-sovellusta ja heistä valtaosa on alle 24 vuotiaita. Ylen asiantuntijat päätyivät selvityksessään siihen, että kyseessä on masentava sovellus. Kun TikTokin edustajalta kysyttiin asiasta, hän sysäsi vastuun käyttäjälle.

Nuorella ei vielä ole selvää elämänkatsomusta

Tämän kuulijoita ravistelevan aloituksen jälkeen Matti Perälä pohti, miksi nuoret ovat vaikutteille alttiita. Nuoruuteenhan kuuluu se, että halutaan olla kuin kaikki muut ja kuulua joukkoon, että on vaikeaa olla erilainen. Nuori ei vielä kykene sanoittamaan elämänkatsomustaan: hän ei pysty sanomaan, että nojaan elämässäni tällaisiin arvoihin, ja asenteeni muihin ihmisiin on tämä. Hänellä ei vielä ole valmista perustaa, jolle elämänsä rakentaa. Hän ei välttämättä osaa analysoida, millainen maailma on, onko kaikki vain ainetta vai henkeä, sattumaa vai tarkoitusta. Ja kuitenkin juuri tällaisilla käsityksillä maailmasta on seurauksensa ihmiselle, joka painii oman ongelmansa kanssa.

Toiseksi nuori ei välttämättä vielä tiedä, minkälaisten normien ja sääntöjen mukaan hän elämässään toimisi. Mikä ylipäänsä on tavoittelemisen arvoista: onko se tiilitalo ja hyväpalkkainen työ vai kenties se, että hän olisi hyvä ihminen ja reilu kaveri, ja tekisi sitä, mikä on oikein ja hyvää.

Kolmanneksi perusasennoituminen elämään on tärkeää. Se näkyy uloskin päin: olenko toiveikas vai pelokas, jaanko ympärilleni iloa ja toivoa vai murhetta ja kurjuutta.

Aikuisen roolina omasta elämänkatsomuksestaan kertominen 

Meidän vanhempien sukupolvien ei ole helppoa ymmärtää sitä maailmaa, jossa nuoremme nyt elävät ja miten he sen kokevat. Mutta jos tahdomme olla mukana tukemassa heitä, meidän on hyvä sanoittaa omaa elämänkatsomustamme. Perälä antoi ohjeeksi tämän: opetelkaa tarinoimaan, kertokaa mihin te luotatte, mikä tuottaa teille iloa, mitkä ovat teidän kivijalkanne ja tärkeimmät arvonne ja norminne elämässä. Älkää tuputtako, mutta luottakaa siihen, että aito ja vaikuttava viesti menee perille.

Elämänkatsomustietoa ja uskonnon lukutaitoa

Perälä pohdiskeli myös elämänkatsomustiedon roolia kouluissa. Se olisi välttämätön oppiaine kaikille, ei vain vaihtoehto niille, jotka eivät voi tai halua osallistua uskonnonopetukseen. Mutta elämänkatsomustiedon oppisisältöjä tulisi päivittää.

Hän viittasi piispa Jukka Keskitalon kirjoitukseen ja sanoi, että monet luulevat edelleen, että koulujen uskonnonopetus on tunnustuksellista uskonnon harjoittamista, mitä se ei ole. Sen sijaan se on tietopohjaista uskonnon lukutaidon opiskelua. Ja sitä me tarvitsemme ymmärtääksemme vaikkapa klassista pahan ongelmaa: ei ole olemassa kausaalista Jumalaa, joka määräisi asioista. Paha maailmassa on aina ihmisestä lähtöisin, ihmisten aikaansaamaa.

Mielekäs elämä ja elämän tarkoituksen löytyminen

Perälä mainitsi myös tässä yhteydessä maamme sisäministeriön tiedotteen, jonka mukaan yli 90% suomalaisista on huolissaan suunnasta, johon maailma on menossa. Alle 30 vuotiaiden ikäryhmässä on pääkaupunkiseudulla yli 10.000 toimeentulotuen varassa elävää ja sellaisia, jotka tuntevat jopa katkeruutta yhteiskuntaa kohtaan. Toisaalta taas on niitäkin nuoria, joilla ei ole näyttävää uraa, mutta he ovat tyytyväisiä elämäänsä. Kysymys on Perälän mukaan lopulta siitä, onko elämä mielekästä, onko ihmisen elämällä tarkoitus. Rahan tekeminen ja näyttävä ura eivät riitä vahvan identiteetin pohjaksi. Sen sijaan kysymys on siitä, onko nuorilla uskon ja elämän arvot, joiden mukaan he voivat toimia ja luottamus elämään, joka välittyy olemuksesta. Entä miten on itsemme laita? Meidän, jotka päätämme asioista ja laadimme lakeja.

Elämänkatsomuksellisen perustan merkitys

Lopuksi Perälä otti kantaa aikamme tasapuolisuuden korostamiseen. Moni vanhempi ei halua nykyään pakottaa lapsiaan mihinkään uskontoon. He ajattelevat, että lapsi sitten itse päättää, kun on tarpeeksi vanha ymmärtämään. Tämäkin on eräänlaista pakottamista. Lapset jäävät tällöin katsomukselliseen kelluntaan ja algoritmien opetettaviksi, koska tyhjiöt täyttyvät aina. Kun väistämme elämänkatsomuksellisen ja uskonnollisen perustan antamisen, kasvava lapsi jää epävarmaan tilanteeseen, jonka puolestamme täyttää TikTok.

Teksti ja kuva: Kristiina Abdallah