Vaelluksella kuljettiin kierrellen viiniviljelyksiä ja rantoja, viipyillen pinjojen ja oliivipuiden liepeillä. Luonto tarjosi meille runsaasti kevään uutta vihreää kasvua, makealle tuoksuvia kukkia, huikeaa linnunlaulua. Koska kuljimme hiljaa, puhumatta, kaikki aistit olivat avoinna ja vastaanottavaisina.

Hiljaa ollessa ja kulkiessa on helppo saada yhteys luontoon. Lisäksi voi löytyä yhteys itseen sekä Jumalaan. Kun tavanomaista sosiaalisuutta ja pientä puhetta ei pidetä yllä, mieli vapautuu ja asettuu kuulolle. Vaikka ollaankin hiljaa, rakentaa yhdessä vaeltaminen kuin vaivihkaa yhteyttä kulkijoiden kesken.

Tätä vaellusta ohjailivat Jeesuksen viimeisiin päiviin liittyvät raamatun tekstit, joita turistikanttori Kaija tarjoili matkan varrella sijaitsevilla rasteilla. Lisäksi yhtenä tekstinä oli Alle Tynnin runo ”Kaarisilta”. Picnic-alueen rastilla söimme eväitä, hiljaisuudessa, ja samaan aikaan vieressä espanjalaiset aterioivat suurieleisesti ja -äänisesti. Hyvin mahduimme kuitenkin samalle alueelle.

Syvennyimme muun muassa viimeiseen ateriaan, jonka yhteydessä Jeesus peri opetuslastensa
jalat. Olimme mukana, kun Jeesus rukoili Getsemanessa, ja kun hän oli tutkittavana ja sai
tuomionsa.

Vaelluksen päätteeksi vietimme ehtoollishetken, jonka turistipappimme Hannu meille valmisti.
Siitä oli hyvä lähteä kohti pääsiäisen seuraavia vaiheita, murheen täyteistä pitkäperjantaita ja sitä seuraavaa tyhjän haudan ihmettä, pääsiäisen juhlaa.

- Teksti Kaija Huhtanen

- Kuvat Markku Manne