Asunta ja Koivisto ovat tuttuja kasvoja irlantilaisen musiikin piireissä. Heidät on voinut tunnistaa vuosien varrella niin esiintymislavoilta kuin jamisoitoista eri puolilta Suomea. Tämänpäiväisen konsertin annista saatiin maistiaisia jo lauantain 1.2.2020 messussa, jonka musiikista duo vastasi.

Duo Markus Asunta (oik.) ja Jyrki Koivisto avustivat messussa 1.2.2020 Iglesia Inmaculada Concepción´ssa

Markus Asunnan instrumentteja ovat puuhuilu, tinapillit, kitara ja busuki sekä myös laulu. Hän on irlantilaiseen kansanmusiikkiin erikoistunut puuhuilisti ja laulaja-kitaristi, joka soittaa vakituisesti skandinaavista ja kelttiläistä traditiota yhdistelevässä Himmelissä sekä irlantilaisia ja amerikkalaisia lauluja suomeksi esittävässä Petty Pilgrimsissä.

Jyrki Koiviston soittimia ovat kitara, mandoliini, irlantilainen busuki ja bodhran-rumpu ja myös hän laulaa. Koivisto innostui irlantilaisesta traditionaalisesta musiikista 1980-luvun lopulla ja on soittanut aktiivisesti siitä lähtien eri yhtyeissä.

Konsertissa tänään - Markus Asunta (vas), kitara ja Jyrki Koivisto, irlantilainen busuki.

Torreviejan konserttiin valitut kaksi musiikkityyliä ovat melko epätodennäköinen parivaljakko. Ne ovat kuitenkin kantaneet kansoja niin elämän iloissa kuin vaikauksissakin, jotka suomalaisilla ja irlantilaisilla ovat olleet hyvin samankaltaisia.

Konsertti eteni näiden tyylien mielenkiintoisina yhteenliittyminä soiton ja laulun vuorotellessa ja erilaisten soittimien vaihdellessa. Iglesia Inmaculada Concepción´n hieno akustiikka toi soittajien taidot esille yksityiskohtaisesti niin, ettei mikään esitysten osa-alue jäänyt äänellisesti toisten jalkoihin.

Markus Asunta (vas.), irlantilainen puuhuilu ja Jyrki Koivisto, Bodhran-kehärumpu

Irlantilaiselle kansanmusiikille on aina ollut ominaista muusikoiden vapaus soittaa kaikkea omalla tyylillään ja soittimellaan riippumatta siitä, kuka melodian on aikoinaan säveltänyt. Irlantilaiset melodiat siirtyivät kansanmuusikoille trubaduureilta ja bardeilta, joille luonto toimi uskontoon verrattavan palvonnan kohteena. Mikään nuotinnos ei välttämättä edes pysty kertomaan melodiasta sitä kaikkea tietoa, minkä muusikko omalla tulkinnallaan pystyy välittämään toiselle taitavalle soittajalle.

Tämän vuoksi tänään kuulemamme konserttikin oli ainutlaatuinen: Asunta ja Koivisto eivät tule koskaan enää soittamaan täsmälleen samanlaista konserttia, tai edes yhtä sen osaa. Melodiat elävät muunnoksineen soittajien kulloisenkin mielialan mukaan eikä lopputulos ole kahta kertaa samanlainen.

Tässä konsertissa erityisesti pysähdyttävä oli körttilaulun perinnettä noudattaen duon yhdessä ilman soittimia laulama ”Seisomme ovellasi” sekä toisaalta yhdistelmä ”Jeesus, auta lapsiani – Limestone Rock”, jossa yleisön ajatukset johdatettiin tuleviin sukupolviin. Niihin, joista virren kirjoittajan isä Wilhelmi Malmivaara on sanonut, että hyvä ajankohta alkaa rukoilla lasten puolesta on sata vuotta ennen heidän syntymäänsä. Esityksen läpi punoutuivat haikeus ja hilpeys: lapset ja tulevien sukupolvien toivo olivat vahvasti läsnä.

Koskettavan kaunis oli myös Markus Asunnan poikansa Onnin syntymän aikoihin säveltämä "Onnin kehtolaulu", joka kuultiin konsertin loppupuolella soitettuna irlantilaisella tinapillillä.

Monipuolinen konserttikokonaisuus päättyi toisintoon Lapualta, "Minä vaivainen vain, mato matkamies maan". Tätä virttä on sanottu joskus jopa virsistä synkimmäksi, mutta Asunnan ja Koiviston esityksessä se virtasi  hieman irlantilaisten tanssisävelmien tyyliin eikä itse asiassa ollut niinkään synkkä, vaan pikemminkin kaihoisa ja elämästä ajatuksia herättävä.

Costa Blancan suomalaisen ev.lut.seurakunnan kiitokset soittajille ojensivat taloudenhoitaja Terttu Uutela (vas.) ja turistikanttori Satu Ranta

- Teksti ja kuvat Satu Mäkitalo