Lauantai 16.3. valkeni tavalliseen tapaan kauniina ja aurinkoisena Torreviejassa. Tavallisuudesta se poikkesi kuitenkin erään naisjoukon keskuudessa: tänään juhlittaisiin yhteiskristillisen Naistenpäivän 10-vuotista taivalta. Tätä päivää, kolmen seurakunnan: luterilaisen, Majakan ja Kotikirkon yhteisesti järjestämää, naistiimi oli huolella valmistellut edellisestä keväästä lähtien. Päivän teemaksi oli yksimielisesti valittu Iloa ja yhteyttä. Takaiskuiltakaan ei oltu vältytty; päivän kutsuvieras ja puhuja, laulaja-evankelista Nina Åström, oli sairastunut ja joutunut perumaan osallistumisensa. Näin ollen ei myöskään illaksi suunniteltu sekä miehille että naisille tarkoitettu konsertti Virgen del Carmenissa toteutunut.

Tässä tilanteessa Naistenpäivän läpiviemiseksi otettiin käyttöön suunnitelma B, ja niinpä Restaurante Fu:n täytti lauantaiaamuna iloisesti poriseva, yli 70:n naisen joukko. Tila oli tähän käyttöön sopiva ja esteetön näkyvyys lavalle takasi myöskin ohjelman hyvän seuraamisen. Päivä pyrähti käyntiin tervetuliaismaljoilla napakan ja selkeän juontajan, Mari Hirvosen, vetämänä.

Naistenpäivän historiikkia kuulijoille avasi itseoikeutetusti Paula Kaikkonen. Hän oli yksi Naistenpäivän perustajajäsenistä ja aktiiveista luterilaisen seurakunnan puolelta, sillä toiminta sai alkunsa näiden naisten aloitteesta v. 2008. Seurakuntaneuvosto hyväksyi ehdotuksen ja merkitsi sen toimintasuunnitelmaan. Niinpä ensimmäisen Naistenpäivän järjestelyvastuun kantoivat luterilaisen seurakunnan naiset 21.3.2009. Tosin puhujina toimi myös Majakan ja Kotikirkon edustajia. Alkuaikoina seurakunnat vuorottelivat päivän järjestelijöinä, mutta myöhemmin toimintaa on jatkettu eri seurakunnista kootun tiimin avulla.

Yhteislaulu tunnelman virittäjänä toimii lähes joka tilanteessa ja niinpä ravintolan kiinalainen henkilökunta sai kohta ihmetellä ”omituista kieltä”, kun Pikkulintu riemuissaan -laulu kajahti ilmoille voimalla ja innolla. Mikäli osanottajien jännitys ei ollut tähän mennessä lauennut, sen teki Greta Roihuvuon ohjelmoima ”jäänmurtaja”. Greta oli pussittanut sellofaanikääreeseen isoon kulhoon makaroneja, joiden lukumäärä meidän naisten piti arvata. Lähimmäksi arvannut sai pitää kulhon ja varasijoille jääneetkin saivat suun makeaksi.

Ensimmäisen puheenvuoron käyttäjäksi Greta oli taivutellut oman miehensä. Rohkeasti pestin vastaanottanut Raine Roihuvuo, Kotikirkon pastori ja vanhimmiston puheenjohtaja, esitti ensin tekemänsä kronikan naisille, Juha ”Watt” Vainion Käyn ahon laitaa -sävelmään sovitettuna. Se sulatti kuulijat vastaanottamaan mukavasti kootun puheen, joka käsitteli miehen ja naisen eroja. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli 7:stä havainnointipisteestä: miehet ja naiset kiinnittävät huomiota eri asioihin esim. ulkonäköä tarkastellessaan. Raine toi kutkuttavasti ja avoimesti esimerkkejä omasta parisuhteestaan. Samalla hän keräsi meidän naisten pisteet kauniista puhetyylistään vaimoaan kohtaan.

Yhteislaulu Herra kädelläsi viritteli odottelemaan seuraavaa ohjelmaa. Jo jonkun aikaa istuttuamme, saimme heittäytyä luoviksi Kirsi Korhosen johdolla. Tämä lasten parissa työskentelevä ammattilainen innosti meitä liikkumaan improvisoiden Pilvipyykkiä-nimisen lastensadun inspiroimina. Ja kyllähän se virkistikin ja sai naurulihakset käyttöön!

Toinen puhujavieraamme oli Irmeli Viljanen, joka toimi myös säestäjänämme. Tämä upeaääninen ”laululintusemme” lauloi sekä kertoi koskettavasti lähetystyössä vietetyistä vuosista, joita oli kertynyt jo lähes 40. Elämä Uruguayssa nuorena aviovaimona avasi eteen monenlaisia haasteita. Kuitenkin Jumalan antama näky ihmisten auttamisesta sekä fyysisesti että hengellisesti kantoi silloin ja on hänen voimavaransa edelleenkin. Tällä hetkellä Irmeli toimii miehensä Ilpon kanssa pastoripariskuntana perustamassaan seurakunnassa San Javierissa. Saimme kuulla myös Irmelin lempivirren kitaran säestyksellä: Suurempi kuin sydämeni.

Tässä vaiheessa alkoikin jo vatsa heräillä hyvien ruuantuoksujen myötä. Henkilökunta täytti pöydät sujuvasti tuoreilla salaateilla sekä maistuvalla pähkinäkanalla. Jälkiruokana saimme nautiskella vielä kahvit tiramisu-kakun kera.

Ruokailun jälkeen oli vuorossa Kaija Leinon runo Mestarin luoma.

Viimeisen puheenvuoron käytti Paula Kaikkonen puhuen kodin merkityksestä. Koti on yleensä meille ilon ja yhteyden kokemisen paikka, mutta siellä voi myös tuntea syvimmät haavoittumiset. Saamme olla kiitollisia kodeistamme, kun kuulimme, että maailmassa on tällä hetkellä n. 68 miljoonaa koditonta pakolaista. Paulan esityksen päätteeksi keskustelimme pöytäkunnissamme mm. juurista ja siitä miten etuoikeutettuja olemme monien omistaessa kodit sekä Suomessa että Espanjassa.

Osallistujilta saadussa palautteessa kiiteltiin lyhyellä varoitusajalla koottua monipuolista ja antoisaa ohjelmaa. Paikka sai myös kiitosta hyvästä ruuasta ja nopeasta palvelusta. Tiimiläisinä saimme kokea Jumalan apua ja huolenpitoa lukuisien käytännön asioiden järjestelyissä. Sama huolenpito ja luottamus kaikkivaltiaaseen Isään tuli myös kirkkaasti esille jokaisen puhujan kautta. Loppulaulu Päivä vain ja hetki kerrallansa sekä Marin loppurukous kruunasivat yhteisen päivämme. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavan Naistenpäivän suunnittelua!

- Teksti Kaija Leino

- Kuvat Laura Koivulahti ja Satu Mäkitalo