"Iloiten te saatte lähteä matkaan, ja onnellisesti te pääsette perille. Vuoret ja kukkulat riemuitsevat teidän edessänne, ja kaikki metsän puut taputtavat käsiään." (Jes. 55:12) Ilo esiintyy Raamatussa monessa kohtaa, kuten tästäkin jakeesta voi huomata. Joku tutkija on laskenut, että englanninkielisessä Raamatun standardiversiossa  mainitaan sanat joy (ilo), rejoice (iloita, riemuita), joyful (iloinen) peräti 430 kertaa.

Saimme kuulla, mitä ilo Raamatussa on, mistä sen löytää ja miten se ilmenee ja miksi Raamatun tarkoittamaan iloon kannattaa pyrkiä. Jeesuksen itsensä sanoin: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Uskokaa ilosanoma ja muuttakaa elämänne suunta!” (Mark 1: 15) Alkuseurakuntien kokoontumisissa ilo oli keskeistä ja niissä osoitettiin ylenpalttisesti riemua ilosanomasta: Kristus oli kukistanut pahan vallan eikä kuolemalla ja paholaisella ollut enää viimeistä sanaa. Anteeksianto, sovitus ja ylösnousemus olivat tulleet ihmiskunnan osaksi.

Yleisen käsityksen mukaan ilo ja onnellisuus mielletään hetkellisinä tunteina, joihin sisältyy kohonnut avoimuus; ne saavat elämän näyttämään valoisalta ja värikkäältä ja tuovat elämään hyvinvointia. Siinä missä maallinen ilo ja onnellisuus ovat ohimeneviä tunteita ja riippuvaisia olosuhteista ja usein ihmissuhteista, ilo Raamatun tarkoittamassa merkityksessä on kestävää. Raamatun ilo on tyytyväisyyttä olosuhteista riippumatta. Se ei tule siitä mitä me omistamme tai miten menestyneitä olemme. Se ei tule myöskään ihmissuhteista. Sen sijaan Raamatun mukaan ilo tulee 1) Jumalan läsnäolosta, (Psalmi 16:1: Sinä osoitat minullle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.), 2) uskomisesta (Room. 15:13: Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo.) ja 3) Pyhästä Hengestä (Room. 14:17: Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa.) Kuten näistä Raamatun teksteistä huomaamme, ilon yhteydessä mainitaan myös rauha, toivo ja vanhurskaus eli oikeamielisyys.

Papin työhön ja sielunhoitoon liittyvän teologian eli pastoraaliteologian professori Mary Moschella on tutkinut iloa ja kehittänyt  ilon teologian. Hän on kritisoinut pastoraaliteologian liiallista keskittymistä ongelmiin, pahuuteen ja syntiin ja korostanut sen sijaan  uskon, ilon ja innostuksen merkitystä Jumalan ja elämän ihmeen ja kauneuden näkemisessä. Hänen mukaansa ilo ja iloon liittyvä kiitollisuus ovat ohimeneviä tunteita pysyvämpiä ja kattavampia ja ilon tunteella on positiivinen vaikutus ihmisen motivaatioon ja hyvinvointiin. Ilo ei ole muista tunteista irrallinen, vaan se kuuluu surun ja kärsimyksen rinnalle ihmisen kokonaisvaltaisissa tunnekokemuksissa. Suurimmankin surun keskeltä on hänen mukaansa mahdollista löytää ilonpilkahduksia. Moschella näkee ilon polkuna, joka voi johtaa myös elämän merkityksellisyyden löytämiseen. Näin ilo, merkityksellisyys ja kiitollisuus linkittyvät toisiinsa. Jos siis kehitämme taipumusta kiitollisuuteen elämässämme, lisääntyvät myös ilon kokemukset ja ne puolestaan lisäävät taipumusta kiitollisuuteen. Kiitolliseen asenteeseen taas vaikuttaa se, miten suhtaudumme Raamattuun ja sen kirjoituksiin – pidämmekö niitä totena.

Kiitollisuutta ja iloitsemista voi myös opetella erilaisten harjoitteiden avulla. Tässä kohtaa Kristiina mainitsi vinkkinä ilon lisäämiseen elämässä päivittäiset kiitollisuusharjoitukset: mieti  illalla ennen nukahtamistasi kulunutta päivää ja nosta esiin viisi asiaa, joista olit kiitollinen. Näin huomaat monet pienet, arkiset ja hyvät asiat elämässäsi, jotka tarjoavat syyn osoittaa kiitosta Jumalalle. Kiitollisuusharjoituksista on tehty tieteellistä tutkimusta ja havaittu, että niiden avulla voidaan lisätä tyytyväisyyttä elämään ja vähentää negatiivisuutta.

Nina Koskela on haastatteluihin perustuvassa teologian maisterintutkielmassaan havainnut, että kun haastateltu koki elämänsä olevan vaikeuksien tai kärsimyksen keskellä hyvän Jumalan käsissä, se sai aikaan kiitollisuutta, joka puolestaan sai aikaan iloa. Ilo voi siis olla myös kärsimystä helpottava elementti. Jumalan ehdoton rakkaus saa uskovassa aikaan hengellistä iloa. Matteuksen evankeliumin Vuorisaarnassa rauhaa rakentavat eli sen eteen aktiivisesti toimivat mainitaan autuaina eli onnellisina. Vuorisaarnan lupaus rauhaa rakentaville ei ole lupaus rauhallisista olosuhteista, jolloin rauha suuntautuu ulkoa sisään päin vaan se on lupaus Jumalan lapseksi tulemisesta, jolloin rauha suuntautuu sisältä ulospäin. Kun me toimimme Jumalan tahdon mukaisesti olemalla esimerkiksi rauhanrakentajia ja kiitollisia, Jumala kasvattaa meissä Hengen hedelmää. Hengen hedelmiähän ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (Gal. 5:22). Koskela kiteyttää tutkimuksensa niin, että kun pyrimme kiitollisuuteen, annamme Jumalalle mahdollisuuden kasvattaa meissä Hengen hedelmää ja nämä hedelmät puolestaan tukevat meidän omaa hyvinvointiamme.

Pastori Matthew C. Harrison mainitsee kirjassaan Kirja ilosta useita erilaisia ilon muotoja, joita hän on Raamattua tutkiessaan löytänyt. Yksi näistä on isän ilo, jota kuvaa kertomus tuhlaajapojan paluusta. Isä ilostui niin kovasti, että hän juoksi poikaansa vastaan ja järjesti tämän kunniaksi ilojuhlan. (Luuk. 15: 20-24) Kertomushan on vertaus Jumalan, meidän Isämme tuntemasta ilosta, kun syntinen ihminen palaa Isänsä luokse. Raamatussa on muitakin kertomuksia pyhistä, jotka juoksevat iloiten Jeesuksen nähdessään. Ilo Raamatussa ilmenee juoksemisen lisäksi muillakin tavoin, hyppelehtimisenä, käsien taputtamisena ja juhlimisena, josta ei ruokaa eikä viiniäkään puutu.

Iloa on myös ilo Pyhästä Hengestä, joka on edessämme olevaa iloa. Heprealaiskirjeessä 12: 1-2 kehotetaan juoksemaan sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen. Edessään olleen ilon tähden Jeesus kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Raamatussa on runsaasti kertomuksia ilosta, mutta siellä on myös kertomuksia hetkistä vailla iloa: Kaikelle on oma aikansa: Aika on syntyä ja aika kuolla.. aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia. (Saarn. 3: 2, 4)

Katumuksen ilo on iloa vailla vertaa: Laki tuomitsee meidät kadotukseen, evankeliumi sen sijaan tuomitsee meidät vanhurskaiksi. Harrison nostaa Daavidin äärimmäiseksi esimerkiksi syntisestä pyhästä. Hän oli sotasankari, kuningas, Kristuksen kuninkuuden esikuva, joka kirjoitti Jumalan inspiroimana psalmeja, mutta siitä huolimatta lankesi himon, seksin, ahneuden, murhien ja tekopyhyyden suttuiseen verkkoon. Natan sai tehtäväkseen saarnata lakia Daavidille, niin että tämä tuomittaisiin ja että tämä tuomitsisi itse itsensä. Katumus on syntisen ainoa tie iloon. Jollei laki ensin saa meitä tuomitsemaan itseämme kokonaan, emme voi saada, emmekä tule saamaan, todellista iloa. Sen sijaan vaarana on päätyä omavanhurskauteen ja tekopyhyyteen, joita maustaa ylimielinen toisten ihmisten syntien tuomitseminen ja kyttääminen. Jotta siis voisit iloita, älä hukkaa aikaasi kiistämällä syntejäsi.

Harrison jatkaa, että seurakunta on ilon yhteisö, Kristuksen ruumis. Niin ovat myös perhe ja avioliitto. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa. (1. Kor. 12: 26) Tässä meitä kehotetaan iloitsemaan yhdessä: Iloitkaa kanssani, kun kadonnut lammas ja hukattu kolikko löytyvät (Luuk. 15: 6, 15: 9).

Raamatusta voidaan löytää myös iloa huumorista. Silloin siellä puhutaan hilpeydestä, ilonpidosta ja juhlinnasta. Psalmissa sanotaan, että Jumala kasvattaa myös viinin ihmisen iloksi (Ps. 104: 15). Ja muistamme, että ensimmäisenä ihmetekonaan Jeesus järjesti hääjuhliin 570 litraa lisää viiniä (Joh. 2). Huumori on Jumalan lahja, ”elämän iskunvaimennin” joka voi auttaa meidät vaikeiden paikkojen yli. Ihmiset on luotu nauramaan. Esimerkiksi Luther oli hyvin mieltynyt vitsailuun, jota hän harjoitti vaimonsa ja vieraidensa kanssa. Hänen kerrotaan sanoneen, että jos raskasmielisyyden henkeä, eli itse pirua, ei saa rukouksen avulla karkotettua, on otettava käyttöön kovemmat keinot ja etsiydyttävä sinne, missä on soittoa ja laulua, hyvää seuraa ja hyvää olutta.

Ilo jumalanpalveluksesta. Tulemme messuun taakkoja kantaen, lähdemme pois iloiten. Kaikista ihmeistä suurin on se, että Herra iloitsee nimenomaan syntisistä. Todellinen ilo on sitä, että löydämme armon Kristuksen uhrityöstä. Silloin ilo nousee Kristuksen anteeksiantamuksesta ja Kristuksen armosta toisia syntisiä kohtaan. Harrison muistuttaa, että jos kiellämme armon lähimmäiseltämme, kiellämme Vapahtajan armon ja kiistämme ilon.

Ilo elämästä. Ilon täyttämän ja merkityksekkään elämän salaisuus on siinä, että käsitämme jokaisen ihmiselämän olevan ajallisesti ja iankaikkisesti arvokasta, olivat he sitten kuinka nuoria, vanhoja tai epätäydellisiä tahansa. Syy tähän on siinä, että Jeesus itse otti ihmisen muodon, ja arvosti jokaisen ihmisen elämää, varsinkin niiden, jotka olivat maailman silmissä ”arvottomia”. Jeesuksen mukaan ei ole sellaista elämää, joka ei ole elämisen arvoista. Itse asiassa Kristus kääntää ihmisten arvojärjestelmän päälaelleen (1. Kor. 1: 25, 27) kaikkein heikoimpien suureksi iloksi ja riemuksi. Ilon täyttämän ja elämisen arvoisen elämän salaisuus on siinä, että puolustamme niitä, jotka eivät voi puolustaa itseään.

Ilo luomakunnasta. Kun Jumala loi maailman, hän totesi kaiken hyväksi. Meillä on suorastaan velvollisuus riemuita luomakunnan ihmeistä ja kauneudesta, sillä ne Jumala on luonut iloksi ihmisille. Jumala siis tahtoo ihmisten olevan iloisia ja onnellisia.

Ilo hyvästä paimenesta. Jeesus on malli papeille, joita kutsutaan myös paimeniksi. Ja paimenen tehtävässä tärkeintä on hyvä sanoma eli ilo!

Edelleen Harrison löytää Raamatusta suuren ilon aiheen: ilon antamisesta. Ilo ja kiitollisuus voivat johtaa myös anteliaisuuteen, kuten Sakkeuksen ja Jeesuksen kohtaamisessa kerrotaan. Vapaaseen ja aitoon anteliaisuuteen liitetään Raamatussa iloisuus. ”Joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin”. (Room. 12:8) Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. (2. Kor. 9:6-8) Harrison kertoo, miten hän löysi ilon Keniasta, Kisumun katumarkkinoilta. Hän tiesi, että paikalliset maksavat matkamuistoista vähemmän kuin turistit, jollainen hänkin oli. Sen sijaan, että olisi alkanut tinkimään kolmen dollarin puurasian hintaa alaspäin, hän maksoikin siitä viisi dollaria.  Myyjä yllättyi ja häkeltyi, mutta ilahtui. Mutta vielä enemmän ilahtui Harrison itse. Ilo, jota hän tunsi kun hän lopetti murehtimisen siitä maksoiko hän ylihintaa tai tuliko hän huijatuksi, oli kullanarvoista. Ilo täytti sen hetken. Lahjan koko ei ole ratkaiseva ilon kokemisessa, vaan se että lahja annetaan vapaasta sydämestä.

Ilo jokapäiväisestä elämästä. Harrison muistuttaa, että meidän ei kaikkien tarvitse lähteä lähetystyöhön tai ryhtyä papiksi tai diakonissaksi. Sekin riittää, että vapaasta tahdostamme palvelemme ja pidämme huolta meitä lähellä olevista ihmisistä: aviopuolisosta, kellä sellainen on, lapsista, lapsenlapsista, naapureista, ystävistä, köyhistä ympärillämme. Jumala itse iloitsee, kun noudatamme saamiamme kutsumuksia.

Lopuksi Harrison vielä  mainitsee ilon avarasta ja uskollisesta luterilaisuudesta. Lopuksi, veljet: iloitkaa, antakaa ojentaa itseänne, ottakaa kehotukseni vastaan, olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne... (2 Kor. 13: 11)

Yhteenvetona Kristiina totesi, että ilo on löydettävissä kaikkialta Raamatusta, Raamattu on kirja ilosta. Ilo tulee Jumalasta ja siitä, että keskitymme Häneen ja luemme Hänen sanaansa. Uskovan ilo on kestävää, sitä voi kokea myös surun ja kärsimyksen ja huonojen uutisten täyttämässä maailmassa, se on Pyhän Hengen lahjaa ja Pyhän Hengen hedelmää. Ilon ohella uskova saa kokea myös tyytyväisyyttä ja rauhaa. Ilon määrä lisääntyy, kun olemme kiitollisia. Tämä maailma ja kaikki mitä siinä on kerran katoaa, mutta ilo Jumalassa on iankaikkista.

Teksti: Kristiina Abdallah

Kuva: Sirpa Lauronen